YÖKS YÖKS YÖKS YÖKS, niille jotka eivät tiedä kerron näin pohjustukseksi että VIHAAN lintuja,  tai enemmänkin ehkä kammoa. MInusta ne on epäilyttäviä pienine nokkineen ja tuijottavine silmineen. Toreilla tuijottavien ja vaanivien pulujen jälkeen pikku linnut ovat epäilyttävimpiä otuksia maailmassa jotka tiedän. Söpö ulkomuoto mutta niin viehkas luonne ja SE NOKKA... YYYYHHH!!!! No mutta tuo siis vaan pohjustukseksi nille jotka eivät kammostani tiedä koska tänään sattui jotain ällöä... niin inhoittavaa että oksennuksen jälkeen tuli oikein itku...

Mutta siis aamu alkoi normaaliin viikonloppuiseen aamun tapaan. Lapset lähti pihalle ja minä hörpin kahvia koneen ääressä kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä minikääpiö huutaa ikkunan takaa että " Äiti äiti, Tessa teki jotain... " ja Samalla hetkellä keskimmäinen juoksee sisään huutaen että " Äiti , äiti, Tessalla on NOKKA suussa...?" Minä olin ihan ymmyrkäisenä että "aI MITÄH??" ja kun menin katsomaan Tessaa niin se yritti luikkia pakoon saalis suuussaan. Komennuksella se tuli luokse ja YÖKS YÖKS YÖKS.... Suusta toden totta roikkui PÄÄ ja NOKKA.... YYYYYYHHHHHH!!!

Tässä vaiheessa teki mieli hälyttää palokunta ja poliisi ja naapurit avuksi koska ajattelin että minä en ikuna selviä ottamaan lintua koiran suusta pois. Mutta koska ole ÄITI ja AIKUINEN ja keskimmäinen alkoi mennä paniikkiin ja haukkoa hysteerisesti henkeäään oli minun vaan tehtävä se...Esitettävä vastuullista aikuista.  Hengitin pariin otteeseen ja juttelin rauhallisesti... " Joo no katsotaans..." Olin olevinani aikuinen. Komensin Tessaa irrottamaan otteensa linnusta ja mutta vaikka Tessa noin normaalisti hieman lapanen onkin oli hänen mielestään nyt kyse liian hyvästä saaliista ja leuat pysyi kiinni. Komensin hieman kovempaan äänensävyyn ja samalla puristin hieman kuonoa ja Tessa suostui kuin suostuikin irrottamaan otteensa saaliista. Lintu tippui kivetykselle ja yöööks... se  eli vielä.  YYYYYRHG!!

Lapset oli innoissaan kun lintu vielä eli mutta minä olin lähellä pakokauhua ja etenkin kun tiedossa oli se että jos se ei siitä virkoonnu ja lähde lentoon niin ainut vastuullinen teko on tappaa se ettei se jää kitumaan.  Minä vaikka lintuja vihaankin en kyllä ikinä voisi tappaa tuommoista...en  en en... NO  laitetiin lintu lapioon ja lapio laitettiin orapihlajan oksaan. Lintu jonkin verran räpytteli siipiään eli jotain toiveita ilmaan noususta on olemassa.   Lapset lähti leikkeihinsä ja minä oksentamaan. Paniikki puhelu miehelle (hän on mejä jälkiä tekemässä) , sitten lisää oksentamista ja sen jälkeen tuli kauhea itku   .

Äsken sain itseni taas koottua ja menin orapihlajan ääreen pällistelemään. Kun heilautin lapiota vähäsen lähti lintu lentoon. PItkälle se ei kyllä lentänyt mutta meni sinne orapihlaja aidan suojiin ja nyt katson OMAN OSUUTENI HOIDETUKSI... Se lensi ja thats it, minun ei tarvitse enään huolehtia sen kitumisesta tai kitumatta jättämisestä. MUTTA SEN SANON ETTÄ TÄMÄ KOKEMUS EI AINAKAAN VÄHENTÄNYT LINTUKAMMOANI!!!    Tulen näkemään painajaisia asiasta varmasti kauan....