Töiden jälkeen kun tuli kotiin oli täällä ruoka odottamassa, ihanaa syödä koko porukan voimin... tätä tapahtuu arkisin yleensä EI IKINÄ. eli normaalisti kun olen kotona hieman ennen puoli kuutta on täällä jo syöty ja minä syön sitten illalla jotain pientä. Mutta eilen siis mies oli tehnyt ruuan. Perunamuussia ja kullanrapeita seifileitä... en muista miloin olisi ruoka maistunut noin hyvälle.
Ruoka maistui myös muille. MInikääpiökin lappasi muussia kaksi käsin naamariin ja isot kävi pieni muitoista taistelua siitä kuka saa viimeisen kalan palasen. Likat olivat olleet miehen kanssa uimassa ja uiminen lisää ruokahalua. UImisen lisäksi oli eilen minikääpiöllä ollut kerhopäivä, kivaa kuulemma oli ollut ja isot likat olivat tietenkin koulussa olleet ja kivaa kaiketi heilläkin.
Kun oltiin syöty maittava ruoka soitti isot likat futiskaverilleen ja halusivat sinne kylään. Kaveri asui Hovinsaarella joten nuo oli vietävä sinne autolla. NO eihän siinä mitään, kiva kun on kavereita. Likat auton ja isot tiputettiin kaverille ja me miehen ja minikääpiön kanssa päätettiin mennä Vaaria moikkaamaan pitkästä aikaa. Illalla sitten kasin maissa likat kotiin iltapalaa ja tytöt nukkumaan.
KUn likat kävi nukkumaan minä TARVITSIN HAPPEA!!! Jalka on ollut taas pirun kipeä muutaman päivän, kävelyä ei niinkään ole haitannut mutta semmoinen inhoittava viiltävä tuikkivä kipu aina välillä iskee. HIeman mietitytti lenkki mutta KIvusta huolimatta minä tarvitsin happea ja päätin lähteä pienelle juoksulenkille. Ajattelin että jos ihan hirveesti tekee kipeetä niin sitten kävelen tai jotain. Juoksu sattui mutta muutaman sadanmetrin jälkeen joko turruin kipuun tai sitten se ei enään tuntunut niin pahalta.
KOlmisen kilometriä juoksin ja tuntui hyvältä. Jalka nyt ei siis tuntunut hyvältä mutta kun juoksi ja kuunteli musiikkia pääsi jotenkin sen kivun päälle ja sitten ei enään uskaltanut pysähtyä koska tiesin että sinä vaiheessa koskee ja kovaa.
Mutta siis muuten lenkki oli ihan loistava veto. Raitista ilmaa ja hyvä fiilis, en tiedä johtuiko siitä että olin tänään syönyt (usein ruokailu jää minulta hieman huonoksi , tunnustan) vaiko mistä mutta tuntui että olisi jaksanut ja jaksanut vaan. Harmi tuota koipea kun kiukuttelee... haluaisin juosta paljon paljon enemmän. ... NO joka tapauksessa. Kun pääsin kotiin oli olo hyvä hetken... ja siis sen pienen hetken ennen kuin jalkaan iski se kova kipu ja mies joutui auttamaan hikiset vaatteet pois päältä ja kivun takia jouduin mennä kellariin suihkuun istualteen koska jalka ei kestänyt enään alla.... VITTI Mie vihaan tuota minun jalkaa... mutta ilman jalkaa kaiketi olisi vielä vaikeampaa....
Lenkin jälkeen makasin sitten sohvalla ja voivettelin jalkaa... vielä yölläkin särki kovasti mutta nyt aamulla tuntuu jo hieman paremmalta.. tai siis pystyy kävellä ja kipu on enään semmoista välillä iskevää viiltoa ja tuikkimista. Mutta jaloista viis... olen jo alkanut ajatella ja hyväksyä ajatuksen että minua vaan koskee jalkaan aina, joillakin on selkäkipeä, joillakin pää ja minulla ne on nuo kintut, pitää vaan oppia elämään niiden kanssa.
Tänään on suunnitelmissa työpäivän jälkeen lähteä uimaan niin niiden kinttujen kuin koko likkaköörin kanssa. Viime yhteisestä uimareissusta onkin jo aikaa ja ihan kiva päästä polskimaan. ILtasella sitten jos vaikka porukalla jotain herkkuiltapalaa ja sitten unten maille.
Tänään päivällä kun minä pakerran töissä on vanhimmalla elämänsä ensimmäisen englannin sanakokeet....taitaa tyttö jännittää niitä aika kovin mutta eiköhän ne hyvin mene ja jos ei mene niiin ei kai sekään maailmaa kaada, harjoiteltu ainakin on.
Keskimmäisellä ei taida kokeita tänään olla, eilen palautui äidinkielen ja matematiikan koe ja molemmat olivat menneet hienosti. MInikääpiö lähtee tänään miehen mukana salille, tyttö rakastaa HUuman leikkipaikkaa ja pääsee sinne leikkimään siksi aikaa kun mies käy salilla. Kätevää etten sanoisi.
Huomenna onkin sitten taas futistreeniä, telinevoimistelua kerhoja, töitä ja koulua... mutta eletäänpä tämä päivä ensin pois alta.
Hauskaa tiistaita joka ikiselle!!!
Kommentit