Tänä iltana vuodatetaan kyyneleitä....Nilltä ei vain voi välttyä. Ensimmäiset kyyneleet valuivat jo hetki sitten pitkin keskimmäisen poskia kun Liam serkku tuli halaamaan... KUn tytöt käyvät nukkumaan niin se oli sitten siinä... Serkku on poissa siinä vaiheessa kun he heräävät. Keskimmäinen itki, vanhin oli tapansa mukaan hiljainen ja vaisu. Minikääpiö ei tajua tilannetta.... Huomenna voi olla murhe kaikilla. Itse tiedän että itku tulee vielä illan aikana... ikävä tulee olemaan musertava, toivon että seuraavaan tapaamiseen ei mene yhtä pitkää aikaa. Skypeen on ladattu osoitteet ja puhelinnumerot ja webbikamera on viritetty... silti se tuskin vie pois tuskaa ja ikävää.

Vieraat lähtevät ensi yönä kolmen maissa. Lento lähtee puoli seitsemältä ja pari tuntia aikasemmin kun kentällä tulee olla niin kolmelta kun lähtee niin on perillä suh sopivasti. Mummo ja veljeni heittää heidät kentälle... hyvä niin ... voi olla että en pystyisi sieltä ajamaan pois... olisi lienee liian haikeaa. Hassua kyllä kun ajattelee että seitsemän vuoden aikana on toki ikävä siskoa ollut mutta ikävä on ollut enemmänkin semmoista toivomista että voi kumpa nähtäisiin... ei tälläistä musertavaa ahdistusta. Kyllähän minä tiedän että ikävä vaimenee mutta tuntuuu kuin jotain jonka juuri olen löytänyt vietäisiin pois... Siskon lisäksi tulee olemaan kova ikävä hänen poikaansa... Liam on 11 vuotias vilkas poika ja vaikka tytöt kirkuen häntä karkuun juoksevatkin niin tiedän että pinnan alla kytee kiinnostus ja kiintymys. Tänäänkin minikääpiö on seurannut poikaa Suomeksi hänelle kovaan ääneen selittäen, silmät on kiilunut naurusta kun poika on tyttöä pyörittänyt sylissään. Keskimmäinen on vähän väliä käynyt tönäisemässä serkkuaan ja juossut kirkuen karkuun kun poika on yrittänyt antaa takaisin. Vanhin on pysytellyt hieman sivummalla mutta jutuissa on serkku poika vahvasti läsnä.... haikeaa... niin haikeaa päästää heidät kotiinsa....

Kovasti ajattelin että jos vain mitenkään olisi taloudellisesti mahdollista niin ensi kesänä mentäisiin vasta vierailulle, tai jos ei vielä ensi kesänä onnistu niin sitten viimeistään parin vuoden päästä... pari vuotta...kuulostaa ikuisuudelta!!!!

Kyyneleitä... kyyneleitä... ja kyyneleitä... pari viikkoa meni ihan liian nopeasti.... aika lensi taas väärässä kohtaa...