Huh mikä päivä... OIkein kiva mutta voi plaah kun mie oon poikki...siis fyysisesti..pää kopalle tämä päivä on tehnyt vain ja ainoastaan hyvää.

Aamulla kun heräsin keittelin kahvia ja oli ihana rauhalinen hidas aamu... siihen se hitaus sitten loppuikin. Lähdin lenkille Tessan ja minikääpiön kanssa. Tyttö otti mukaan rakkaimman lelunsa, Nuuskamuikkusen. No tepasteltiin siinä lenkki. Kaveri tuli oman koiransa kanssa ja mentin pellolle juoksuttaman koiria ja kuljettiin ristin rastiin joka puolella. Aikaa lenkkiin meni semmoinen reilu tunti.. .. juuri kun oltiin sanottu koirakaverille heipat tajusin että  voi ei... minikääpiön Nuuskamuikkusta ei näy missään. Tyttö itse oli simahtanut pulkkaan ja alkoi juuri heräillä. Kun tyttö tajusi että muikkunen puuttui alkoi hirmuinen huuto. Ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja lähteä etsimään.

Muikkusta ei kuitenkaan löytynyt ja kello alkoi uhkaavasti lähestyä minun ja Tessan agilityn alkuaikaa. Ei auttanut muu kuin viedä itkevä tyttö kotiin mummon kanssa ja painua agilityyn. Matkalla ajelin hieman autolla niitä reittejä missä olin kävellyt ja onnekseni löysin muikkusen... VOI sitä minikääpiön riemua kun muikkunen löysi takaisin kotiin. No minä siis kiiruhdin agilityyn ja siellä juostiin koirien perässä kieli vyön alla. Agility himpun venähti ja sieltä sitten kiirellä kotiin. Tässä vaiheessa mies oli jo kotiutunut ja minä vaihdoin vain nopsaan zumbavehkeet päälle ja syösyin zumbaan. Zumban jälkeen kun tulin kotiin ja istuin alas ja aloin SYÖMÄÄN... kyllä maistui ruoka koko päivä juoksemisen jälkeen.

Nyt on aika lötköpötkö olo... nyt ymmärrän sanonnnan väsynyt mutta onnellinen... juuri semmoinen olo miulla on just nyt .