Huh huh... Taas on viikko vierähtänyt ilman että olisin kotona koneelle ehtinyt istahtaa. 

Viime viikko meni nopeasti. Loppuviikko kuin hurahtaen. Mitään ihmeellistä ja kummallista ei tapahtunut, noita töitä ja futisharkkoja vaan.

Viikonloppuna minä olin työ/koulutusristelyllä Tallinnassa. Oli oikein mukavata mutta RANKKAA, vaikka nukkumaan käytiin ihmisten aikaan ja drinkkilippujakaan ei tullut kauheasti tuhottua niin silti eilinen meni vielä ihan sumussa ja sormet ja silmät turvoksissa... rankaa tuo juhlimien kun vanhaksi tulee. =) 

Risteilyllä meillä oli siis paljon ihan työperäistä ohjelmaa, hurjasti ruokaa ja hillitysti juomaa... Tosin olisihan sitä juomaa voinut enemmänkin kurkusta alas kaataa mutta jotenkin ei tuo juomapuoli niin kauheesti innostanut. Pari drinkkilippua annoin kavereille ja yhdellä ostin IIIIISOOON karkkikipon. *säälittävää*  Koska ihan kauheasti ei tullut hippastettua olikin ihan mukava kun sunnuntai aamuna pääsi käymään maissa Tallinnan puolella. MItään ostoksia ei perinteistä alusasusettiä (Tallinnassa on yksi alusasu kauppa jonka ohi en ole vielä IKINÄ päässyt ilman ostoksia)  lukuunottamatta tarttunut mukaan. Likoillekkin ostin tuliaiset vasta paluumatkalla laivalla.  

Kotona oli sunnuntai iltana seitsemän maissa ja voi IHANUUS Kuinka ihana oli nähdä tyttöjä...  tuntui kuin olisi ollut poissa kauankin, ihan kauhea ikävä jo oli kehittynyt. Ilta sitten ennen nukkumaan menoa maattiin sohvalla ja tytöt päivitti kuulumiset. Kuulumiset oli tietty normaaliviikonlopun tapaan jalkapallo täytteiset. Futiksen lisäksi oli minikääpiö käynyt kerhokaverin synttäreillä ja mikä hienointa " ISI antoi meidän valvoa toooooosi myöhään..."  Mutta siis hienosti olivat lapset täällä pärjäilleet vaikka äiti ei ollut mukana huseeraamassa... voipi siis olla että taas oli äidille vaikeampaa olla poissa kotoa... semmoinen kotihiiri kun mie vähän olen. =)

Eilinen työpäivä olikin sitten yhtä hulinaa.. hyvä niin sillä risteilyväsymys kyllä tuntui ja jos olisi hetkeksikään päässyt huokaisemaan niin väsy olisi iskenyt välittömästi. Mutta tosian eilen ei sitä vaaraa ollut että huokaisemaan olisi päässyt. Keskeneräiset jutut jäi odottaamaan sinne pöydälle että ne ehtisi jossakin välissä hoitaa... tänään sama meno jatkunee ja jippijaijee.. mie olen yksin töissä .... kun kollega on koulutuksessa. HUOH!!! Iso HUOH!! No tehdään mitä ehditään, pitää pikku hiljaa opetella asenne että kaikeen ei pysty mutta jotenkin se on minulle niin vaikeeta kun haluaisi kaiki tehdä hyvin ja perusteellisesti  mihin ryhtyy... no oli miten oli, tänään siis painetaan pääkolmantena jalkana ja toivotaan että asiakkaat on kärsivällisiä. 

Eilen töiden jälkeen eli tosi rankan työpäivän jälkeen oli aivan ihanaa kun koko minun oma konkkaronkka tuli hakemaan minut töistä, toi minulle toppavehkeet ja painuttiin metsään/jäälle tarpomaan. Ihanaa  vetää happea sisuksiin ja kuunnella lasten riemua retkeilystä. Ihan parasta, kaikkki työkiuku, väsyharmit ja kiukutukset jäi sinne jäälle, kirkas, raikas keväinen talvi ilma. Ihanaa kun tulee kevät ja tälläisillä "persus työvuoroja" (eli pääsee vasta viiden jälkeen pois töistä) tekevillä on mahdollisuus nähdä aurinkoa ja valoa!

Tänään on ohjelmassa minun tappopäivän jälkeen myös ulkoilua. Jos vaan mahdollisuuden saamme niin lähdemme heti suoraan minun töistäni kohti Uuperin rinteitä, jos ei sinne päästä niin ainakin jotain ulkoilua olisi ajatuksissa ja sen jälkeen uimaan... mutta eiköhän me siis jotain mukavaa keksitä kun lyömme viisi viisasta päätämme yhteen. 

Mutta nyt on alettava aamuhommeileihin. Isot lähtee kouluun ja inikääpiöllä on kerhokuvaus, mies tosin hoitaa sen kun minähän olen taas töissä. 

Ihanaa happirikasta talvipäivää jokaiselle!