Viikko 9.7-15.7 2012

 
9.7 2012 Maanantai
Aamulla herätys ja sitten olikin melkein heti talo täynnä väkeä. Pari kaveria tuli lapsneen leikkimään klo 10:00. Aika meni oikein joutuisasti. JOssakin 
vaiheessa tehtiin ruokaa ja leikit jatkui. Sauna lämpeni lapsille ja uima-allas oli kovassa käytössä. Oikein mukava päivä. ILtapäivällä toinen kaveri poistui lapsienen urheilukerhoon
mutta toinen jäi vielä viettämään aikaa kansamme. Tehtiin köyhiä ritareita ja höpistiin. Iltasella mentiin vielä porukalla leikkikentällekkin polttopalloa pelailemaan. OIkein hämmästytti kun kahdeksan maissa vilaisin kelloa, päivä oli kuin lentänyt. Niinhän se on että hyvässä seurassa aika lentää.
 
 
 
10.7 Tiistai
TÄnään KIUKUTTAA!!!!! Aamu alkoi kovissa jalkakivuissa. Keittiöön liikkuminen oli yhtä tuskaa ja kun kävin istumaaan totesin että kipu on levinnyt alaselkään ja lonkkiin. AUUUUUUU!! Nappasin heti 800 mg buranan ja  jäin odottelemaan  helpotusta. Pahin kärki taittuikin pois lääkkeen avulla mutta sen verran kipuja jäi että suunnitelmat uimahalliin menosta kariutui. Alunperin oli tarkoitus että mennään tyttöjen kanssa miehen kyydillä kaupungiin uimaan ja tullaan bussilla takaisin mutta en vaan uskaltanut lähteä. Parin sadan kävelymatka hallilta bussipysäkille pelotti sen verran kovasti että jäi se reissu nyt toiseen kertaan. KIvut ja suunnitelmien kariutuminen saa minut kiukkuiseksi ja olo tilani muistuttaakin tällä hetkellä äkäistä ampiaista. Tytöt lähti äsken kolmisistaan ja yhden kaverin kanssa leikkikentälle ja minä jäin kotiin murisemaan pahaa tulltani pois. Työntelin äsken tuossa ruohonleikkuria mutta se ei tuntunut hyvältä.... inhottava tunne kun vihloo ja jaloissa ei tunnu olevan voimia yhtään..   Ulkona on myös tosi hiostava ilma ja sekin taitaa kiukuttaa.... oikea äkämökkiäis päivä... siis miulla. Tytöt onneksi on paremmalla mielellä kuin minä. Aamulla he olivat isänsä ja kaverin pojan kanssa kentällä jalkapalloilemassa.. Tytöilllä on nyt treenitauko omista harkoistaan mutta intoa riittää joten aika usein käyvät lähikentällä palloa potkimassa. Kiva kun jaksavat treenata.






 
 
 
 
 
ILta: Loppu päivä menikin mukavemmissa olotiloissa. Kaveri tuli pihalle lastensa kanssa ja illalla leikittiin leiksalla. Meitä olikin siellä paljon ja intouduttiin hautaamaan lapsia hiekkaan. Aika monta hiekkakakkus lasta oli leikkikentällä. :)
 
 
 
 
 
11.7 Keskiviikko
Aamulla lähdin KOKSiin hakemaan verenpaine holteria vuorokauden seurantaa varten. JOo-o sainkin laitteen... letkua siellä ja surinaa täällä...päivä meni siis robottina.Onneksi oli mukavaa puuhaa joten surina ei niin kauheasti ahdistanut. Iltapäivällä käytiin morjestamassa kaveria ja hänen lapsiaan. Kummipojasta oli tullut HURJAN ISO MIES!!!  :) Oli IHANAA höpistä pitkästä aikaa oikein kunnolla. Iltasella, koska futistreenit on tauolla mentiin Sapokkaan puistoon kuuntelemaan lastenkonserttia. Ilma oli mukava ja konserttikin ihan ok. KOnsertin jälkeen tyttöset leikki vielä jonkin aikaa puiston leikkikentällä ja sitten mentiin vielä ostamaan jätskit...sanoisin muuten että JO OLI KALLISTA JÄÄTELÖÄ!!!  pieni pallo 3 euroa/kappale eli 4 jäätelöä (mies oli siis töissä ja jäi ilman jädeä) maksoi 12 euroa... JOhan sillä olisi saanut kaupasta jädeä vaikka kuinka monta litraa.
NO ehkäpä kerran kesässä kuitenkin raaskii tötteröt ostaa. Kun kotiin tultiin kävi lapset nukkumaan ja minä sohvalle kuuntelemaan verenpaine mittarin surinaa. Aika korkeita lukemiahan se aikaan sai...  mutta onpahan nyt dokumentoituna päivän arvot. 
Illalla juuri ennen nukkumaan menoa yllätti minut kimalainen joka tuikkasi minua piikillään.... Onneksi juuri sillä hetkellä ei ollut mittausta... olisi meinaan ollut varmaan aika korkea lukema... ainakin aika kova ääni minusta lähti kun pikki painautui nimettömään.... 
ääääks, en muistanutkaan kuinka paljon sattuu kun mokoma hyönteinen päättää iskeä kimppuun.  Aika monta kirosanaa taisi tulla päästettyä! 
 
Sapokasta:
 
 
 
 
 
 
 
 
12.7 torstai
Aamulla herätiin miehen kanssa aikaisin. Mummo ja PIpa oli tulossa vahtimaan lapsia siksi aikaa kun me käytäsiin siellä KOKSissa. Mies joutui tulla mukaan ihan vaan sen takia etten karkaa. Menin KOKSiin ihan reippaasti. Ensimmäinen ajatus pakenemisesta tuli alakerrassa ja siinä vaiheessa tuli myös oksennus. Valelin kasvoja kylmällä vedellä ja hoin itselleni selviäväni. Mentiin ylös ja ensin oli holterin pois otto. Täti oli oikein rempseä eikä minua ahdistanut oikeastaan yhtään.  Holterin pois oton jälkeen käytiin miehen kanssa kahvilla. kahvilassa odottaminen ei ahdistanut niin paljon kuin käytävällä. Kahvin jälkeen mentiin odottelemaan lääkäriä. PELOTTI, PELOTTI PALJON. Kädet tärisi. Mies jutteli niitä näitä mutta en oikeastaan pystynyt kuunnella.- Pelotti vaan. Vihdoin lääkäri pyysi sisään. 
Hän katseli verikokeita ja totesi että on paljon arvoja jotka on ihan viitearvojen ala-tai ylärajoilla ja että ne vaatiin tutkintaa. JOtkut arvot on yli tai alle sallitun ja niitäkin tutkitaan. Verenpaineista oli enimmiten kiinnostunut tämä lääkäri koska alapaineet huikentelee 100 pintaan ja yläpaineet 160 pintaan aika vahvoista lääkkeistä huolimatta. kun puhuin jalkakivuista hän oli kuin ei olisi ikinä niistä kuullutkaan (vaikka TK:sta piti sinne kyllä niistä viestiä mennä). Lääkäri katsoi kokeita ja totesi että hänen mielestä jalkakivut 
ei voi johtua noista arvoista (oli siis eri mieltä kuin tk lääkäri)  MInulta oli kuin maailma olisi romahtanut. Olin jotenkin ajatellut että tämä käynti selvittäisi jotain ja tietäisin milloin kivut helpottaa mutta ei nyt sitten kuitenkaan. Tämä lääkäri tutkii nyt vaan lisää ja ei kiireellisesti  eli on tulossa tutkimusta niistä lisäkilpirauhasista (joiden liikakasvusta tk lääkäri epäili kipujen, väsymyksen, vatsaoireiden jne johtuvan, mutta tämä lääkäri sanoi että joo arvot on koholla mutta ehkä 10 vuoden päästä voi olla oireita ja katsoa uudestaan)   ja  lisämunuaisista on tulossa taas verikokeita ja verenpaine holteria mutta jalkakipuja  ei kai vaan sitten ole... 
 
Vartin istumisen jälkeen oli lääkäri jo sanomassa minulle heipat kun kysyin tippa linssissä että eikö ihan oikeasti mikään aiheuta näitä kipuja.  Lääkärin mielestä ei mutta näki  kai että minulle tämä on se suurin murhe ja kyseli lisää.  Kerroin hänelle että välillä sattuu  jonkin verran ja välillä >KOVAA. Välillä kontataan ja kävelään puita pitkin ja välillä vaan köpötellään. Pelkässä levossa sattuu ja särkee ja on pakko liikkua. Liikunnan jälkeen sattuu enemmän. Juoksun jälkeen tuntuu kuin joku puukolla iskisi reisiin ja sääriin ja sitten ei enään kävellä vaan kontataan.  Itketään ja pyydetään apua. Ja vaikken haluaisin itselleni myöntääkkään niin en taida enään muutenkaan pystyä juosta. Juoksuaskel vaatii aika paljon yhdelle jalalle varaamista ja ennen kestin sen kivun kai paremmin mutta nyt tuntuu että kun koko lenkki menee vain itselleen hokemiseen että "ei se nyt niin paljon satu" 
niin ei taida olla järkeä juosta. ja sitten Jaloille ei kauheasti uskalla varata ja jos meinaa kompastua ja korjaa tasapainoa niin että joutuu äkisti painoa toiselle jalalle varaamaan niin sitten ollaankin tooooosi kipeitä.Ja kun se pelkkä paikallaan oleminenkaan ei ole hyväksi. Pari tuntia pelkkää istumista niin jalat  on niin kipeät että tekisi mieli kiljua..... Nämä siis kerroin ja lääkäri kirjoitti minulle 400 mg buranaa ja käski jatkaa/lisätä liikuntaa ja määräsi joitakin verikokeita (reuma yms muita) ja käski ottaa yhteyttä tk:hon. 
 
Minua itketti.jotenkin itse kuulin vain sanat lisää liikuntaa ja ei voi olla kipeät ja vasta 10 vuoden päästä voisi oireilla.... Näin itseni konttaamassa seuraavat kymmenen vuotta suihkusta sänkyyn ja täytyy sanoa minusta tuntui että taas kerran... minua ei otettu tosissaan. Toki eihän se lääkärin vika ole jos vikaa ei löydy mutta itse kun olin jo niin ajatellut että nyt selviää ja nyt helpottaa tai ainakin tiedän milloin helpottaa niin nyt sitten ei helpotakkaan. Ja 400 mg buranaa.... se  minua ihmetytti. Nyt tällä hetkellä syön kipuihin PALJON 800 mg buranaa ja silti se vie vaan pahimman terän pois... mutta kaipa noi tietää, siis lääkärit.
 
Paniikistani johtuen en tajunnut kysyä ihan kaikkea niinkuin että jos minä nyt sitten tk:hon jaloista soittelen niin meneekö verikoe tulokset myös sinne. Soitin polille sihteerille hän sanoi että laittaa tk:n viestiä jalkakivuista ja verikoe tulokset sitten suoraan sinne.   NO minäpä sitten ajattelin että varaan sinne samantien aikaa jotta päästäisiin eteenpäin. 
SOitin tk:hon ja sinne oli ilmoitettu kyllä minun verenpaine juttuni ja muut jutut mitä läääkärit nyt koksissa tutkii mutta ei sanaakaan kivuista. Sis ei sanaakaan!!!!! Eli nyt sitten pitää aloittaa IHAN ALUSTA!!! Nyt minä sitten sain kuukauden päähän lääkärin soittoajan jossa hän voi sitten kertoa että oliko koksin ottamissa reuma yms muissa kokeissa mitään ja sitten voin jutella lääkärin kanssa siinä puhelimessa että miksi minua voi koskea... siihen asti sitten syödään buranaa.... Siis kuukauden päähän soittoaika!!! Täytyy sanoa että itku tuli minusta nyt vaan tuntuu että kukaan ei usko että minua ihan oikeasti sattuu. Ja ehkä minua ei sitten satu koska kukaan ei usko, ehkä olen vaan jotenkin heikkoa tekoa tai jotain...
 
NO jos jotain hyvää tästä päivästä niin ainakin tutkivat nyt sitten KOKSisssa noita muita juttuja, ehkäpä se ei ole ihan normaalia sekään että 31 vuotialla on verenpaineet tapissaan lääkkeistä huolimatta.
 
Ja hei. Lisää liikuntaa, ei kannata lopettaa liikkumista vaikka koskee, nyt on oikeen lääkärin lupa siihen. 
 
Vaikka minun päivä nyt oli hieman mitä oli niin lapsilla oli mukava päivä. Ensin mummon ja Pipan seurassa ja sitten kavereiden kanssa leikkimistä ja iltasella isoilla vielä futiskaverin synttäritkin. Iloisia naamoja joten ei sitä itsekkään viitsi ihan maanvajoon painua. 
 
 
13.7 Perjantai
Aamulla lähdettii miehen kanssa kauppaan. Tytöt halusi jäädä kotiin leikkimään eikä me ollenkaan sitä vastuttettu. Kahden aikuisen voimin on paljon nopeampaa käydä ostoksilla kuin viidestään. :)
Kauppareissun jälkeen tehtiin ruokaa ja lähdettiin uimaan. UImassa oltiinkin pitkä tovi ja oli oikein mukavaa. Uimisen jälkeen kotiin ja hieman leikkejä ja sitten leffaan. Päätettiin lähteä koko porukan voimin katsomaan ice age 4 ja oli kyllä hyvä ratkaisu lähteä. Oli tosi hyvä!
Leffan jälkeen tytöt jäi leikkimään ja me lähdettiin miehen kanssa lenkille, siis kävellen (jalat ei anna periksi juosta). IHan hienosti sain köpöteltyä koko lenkin jee hyvä mie!!!! Lenkkipolun varrella törmättiin myös kahteen hirveen... oli muuten aika vaikuttava näky!
ILtasella mies lähti sitten yöksi töihin ja me käytiin tyttösten kanssa nukkumaan. Tyttötrio halusi retkeillä ja vietiin heille patjat kellarin lattialle ja siellä he sitten nukkuivat koko yön. Kikatusta ja supatusta tosin kuului aika myöhään asti.
 
14.7 Lauantai
Aamulla mies nukkui yövuoron jäljiltä ja me muut suunnattiin Katariinan nimessä järjestettyyn Piknik tapahtumaan. Liekö tuulinen ja pilvinen sää karsinut porukkaa koska meitä oli TODELLA vähän. Mutta väen puutoksesta huolimatta oli kyllä hauskaa. Tyttöjen kanssa syötiin eväitä , tanssittiin ja tytöt sinkoili ympär Katariinan puistoa isolla porukalla. Tuntui hyvältä nähdä kun pitivät hienosti huolta toisistaan. PIknikillä oli järjestetty hieman salsaa ja zumbaa ja siinä sitten rennoissa fiiliksissä heiluttiin ja huojuttiin. Ihana kun joku jaksaa tuommoisia järjestää, harmi vaan että aurinko ei hellinyt ihan täydellä voimallaan, olisi varmasti ollut enemmänkin porukkaa jos niin olisi tehnyt. Katariinasssa hurahtikin melkein koko päivä. Kotona oltiin vasta puoli kuuden pintaan. Iltasella tuli kaveri vielä lapsineen grillailemaan ja ilta meni siinä turisten. Oli lapset aika naatteja ilallalla ja kun heidän kello yhdeksän sänkyyn heitti ei sieltä kuulunut enään yhtään mitään parin minuutin jälkeen. Ensimmäinen tytöistä heräsi klo 10 ja vanhin vasta klo 10:45. Rankka mutta mukava päivä oli siis lauantai.
Kuva Katariinan niemestä:

 
15.7 Sunnuntai
Sunnuntai alkoi siis pitkään nukkumisella. Ilma oli harmaa joten kummempia ei puuhattu, aamulla leiksailtiin ja siinä se sitten olikin. KUn mies heräsi tehtiin ruoka ja lähdettiin halliin uimaan. UImassa olioikein kivaa. UItiin välillä ulkona ja välillä sisällä. Jalat antoi taas viitteitä kipeytymisestä mutta heitin nappia naamaan heti kun kotioin pääsin ja kipu
pysyi siedettävissä mitoissa. Jopa niin siedettävissä että iltasella lähdettiin kunnon lenkille (kävely siis) Lenkin aikana jalka ilmoitteli olemassa olostaan mutta ei kuitenkaan äitinyt tappokipeäksi.  JEEEE, mie pystyn kävellä lenkin ilman rullatuolia... milloinkohan sitä uskaltaisi taas juoksua kokeilla????
Muuten sunnuntaina ei tehty siis oikein mitään. siis uitiin ja lenkkeiltiin ja möllötettiin.