Minähän en ole koskaan kipeä... tai jos olen niin ei minulle ainakaan kuume nouse... ja jos nousee niin sillai pikkusesti vaan ettei siitä ole edes paljon haittaa... juu u, noin luulin mutta tulipa sitten todistettua muuta.

Tiistai iltana palelsi kovin, jumpan jälkeen oli voimaton olo mutta laitoin se kiireen ja väsymyksen piikkiin. Yöllä sitten alkoi huono olo vallata enemmän kehoa ja keskiviikko aamu alkoikin sitten kipeissä merkeissä. VÄSYMYSTÄ ja pahaa oloa. Huonosta olosta huolimatta vapaapäivän takia käytiin miehen kanssa jouluostoksilla... VIKATIKKI, tuon jälkeen olo oli kahta kauheampi, milloinkohan sen oppisi että kuumeessa ei kannata tehdä MITÄÄN. Ilta meni sohvalla maaten ja tuskastellen. Iltasella laitoin työkamulle jo varoittelu viestin että jos huonosti käy niin en kykene töhin torstaina.  Yö oli KAMALA palelsi ja sattui, oli kylmä mutta peitto tuntui kuin tikarit iholla. Kaula oli kosketus arka eikä päätä pystynyt kääntämään. Ihan kamala olo. Torstai aamulla soitin tk:hon ja taisin kuulostaa sairaalta, koskaan en ole saanut sieltä aikaa noin vain. TK:ssa sairaanhoitaja totesi että taidat olla aika kipeä kun näytät tosi sairaalta ja ihan kamalalta!  jos olisi ollut parempi olo olisi ehkä naurattanut mutta ei nyt. Hoitaja otti tulehdus arvot ja sanoi että ne on koholla. KOtiin sain ohjeeksi oireenmukaista hoitoa eli kuume alas ja kipulääkettä sekä kahden päivän sairaslomalappusen. Hoitaja myös vannotti että jos olo on aamulla kamalampi tai edes yhtä kamala niin siinä tapauksessa takaisin ja otetaan tulehdusarvot uudelleen ja keksitään jotain.

Eilinen meni vällyjen välissä lukuunottamatta tk käyntiä. Päivän suurin ponnitus taisi olla kun siirryin sängystä vessaan/keitiöön ja takaisin. eli en tainut olla parasta seuraa eilen, enkä kyllä tänäänkään.... eilen mies oli vielä kotona ja hän hoisi lapset ja muun, tänään hänellä oli aamuvuoro ja lapset oli minun vastuulla eli aikalailla heitteillä koko päivän. Välillä sängyn pohjalta yritin jaella ohjeita mutta usein ohjeen hävisivät yskän puuskaan. Onneksi tytöt on kuitenkin nokkelia ja pitävät toisistaan huolen joten minikääpiö tuli ruokittua ja leikitettyä vaikka minä en ohjeita ehkä ihan selvimmin jakanutkaan. Puolita päivin lähdin käväisemään uudestaan siellä TK:ssa. olo ei ollut huonontunut mutta ei kyllä parantunutkaan. Viikonloppu tekee taas omat haasteensa koskien terveyskeskustoimintaa. No mutta joka tapauksessa en halunnu tyttöjä sinne mukaan pöpöjä imemään vaan he jäivät keskenään kotiin, eihän minulla kauan menisi... TK.ssa sairaanhoitaja (sama kuin torstaina) istutti minut ensin alas ja kun näki että istuminen teki kipeää hän laittoi minut makuulle. Tulehdusarvot oli pysyneet samoissa kuin torstaina eli ei laskua mutta ei  nousuakaan.

Hoitaja päätti etsiä lääkärin ja minä päätin ottaa unet siinä tarkkailuhuoneessa. Jossakin vaiheessa (vartti siinä ehkä meni) tuli lääkäri ja katsoi ja kuunteli, kyseli ja kolisteli. MInä, maailman suurin lääkärikammoinen ihminen en jaksanut edes panikoitua, vastailin vain ja toivoin pääseväni takaisin kotiin nukkumaan. Eli jotain hyötyä taudista näköjään kun unohtaa hermoilla. Lääkäri kirjoitti antibioottikuurin ja samalla uusi verenpaine lääkkeeni, edellisistä kun ei ole ollut mitään iloa. Lääkärin jälkeen kipitin kotiin suoraa päätä vällyjen väliin ja nukahdin samantien, rankkaa tuo liikkuuminen.

Jossakin vaiheessa mies oli kotiutunut töistä ja ottanut veto vastuun lapsista, huojentavaa että joku katsoo heidän peräänsä kun aamupäivän olivat saaneet olla kuin elopellossa. Nyt sitten popsitaan tuo kuuri ja toivotaan että siitä on apua tai jos ei siitä niin sitten ihan ajasta mutta siis alkaa olla mitta täynnä tähän sairastamiseen. Mieli kun halajaisi ulkoilemaan ja liikkumaan mutta  totuus on kuitenkin tällä hetkellä se että enemmän kuin neljä askelta saa minut toivomaan unta.. joten ulkoile siinä nyt sitten...

Tytöt on olleet vielä ainakin terveitä. Vanhin tosin on hieman kiukkuinen, kiukkuisuus johtunee hyvin pitkälle hammasraudoista jotka aiheuttavat nyt vielä tottumattomalle suulle hieman kipua. NIin ja nälkäkin reppanalla taitaa olla kun hän ei ole nyt oikein syönyt pariin päivään kun pelkää etttä hampaisiin sattuu. Minikääpiö on hieman huomion kipeä ja nyt kun minä en ole jaksanut hänen kanssaan touhuta ja vaatiin nyt siis huomion kaikilta muilta. Jos leikkikaveria ei ole juuri hänen tarvitsemalla sekuntilla niin huuto on melkoinen, onneksi on kuitenkin ymmärtänyt että äiti on kipeä eikä jaksa eikä huuto koskaan kestä kauan. Eilen minikääpiö toi maailman rakkaimman unilelunsa minun kainaloon ja sanoi "hyvää paranemista.."  hieman helpotti miun kuumeista oloa tuollainen ritarillillisuus. Keskimmäinen on normaali itsensä, tänään mies ehti viimein hakea kaupasta keskimmäisen synttärilahjan eli zhu zhu hamsteri sydänlinnan joka sisälsi prinsessa ja prinssi zhu zhun... voi sitä onnea minkä vihdoin saatu lahja antoikaan. 

   Mutta sellaista siis tänne tällä kertaa.... aika rauhallista ja unettavaa menoa siis viimeiset pari päivää ja samoilla mennään varmasti vielä ainakin huominen.