Tänään kun vietiin vanhin eskariin niin saimme todistaa ikävän kohtauksen.

Tytön eskari kaverin äiti tuupertui koulun eteen, oli välillä tajuton ja hyvin sekava. Meidän vanhin oli jo sisällä ja ei tapausta nähnyt mutta  keskimmäiselle tämä tapaus oli jotenkin kova kolaus. Nainen tuupertui tosiaan maahan, eräs nainen (sairaanhoitaja) otti pulssia ja yritti jutella hänen kanssaan sillä aikaa kun minä soitin  ambulanssin. Nainen oli välillä tajuissaan ja välillä ei, tuntui pelottavalta. No sinä minä sitten istuin naisen vierellä ja hoin englanniksi (hän ei puhu suomea oikeastaan yhtään) että kaikki on hyvin, makaa vaan siinä odotetaan lääkäriä. No nainen makasi paikallaan ambulanssin tuloon asti. Ambulanssi tuli pillit soiden paikalle ja veivät naisen autoon.  Tässä vaiheessa me läksimme kotiin. Äsken kun hain vanhimman eskarista niin kyselin eskari opelta että onko tästä äidistä tietoa mutta ei ainakaan vielä kukaan tiedä mikä hänellä on eikä edes seitä että missä hän on. Nainen asuu poikansa kanssa vastaanotto keskuksessa mutta sinne hän ei ollut tullut koko päivänä eli oletettavasti hän on edelleen lääkärissä/sairaalassa.  TUntuu kauhealta ajatella että hänen poika (6 v eikä hän osaa oikein suomeakaan) on nyt sitten eskarin jälkeen siellä keskuksessa eikä kukaan tiedä missä hänen äiti on .  Vanhinhan oli jo luokassa kun tämä tapahtui eikä tilannetta nähnyt, jonkin verran he olivat eskarissa asiasta jutelleet mutta vanhinta asia ei sillä tavalla nyt kosketa mutta meidän keskimmäinen joka oli siis koko ajan tapahtuman lähellä, eli näki kun nainen oli maassa ja näki kuinka ambulanssi tuli ja kuuli kun minä ja eskari ope mietittiin että kuka hakee pojan eskarista jne, on nyt jotenkin poissatolaltaan. heti kun läksimme takaisin kotiin niin hän kyseli että voiko minulle sattua jotakin ja voiko lapset joutua ambulanssiin ja että miksi noin kävi ja kuka huolehtii pojasta, kauhea määrä vaikeita kysymyksiä joihin oli vaikea antaa totuuden mukaisia rauhoittavia vastauksia. Äsken kun vein keskimmäisen kerhoon niin hän jäi sinne kyllä ihan ok mutta selvästi hän halasi minua pidempään ja oli hieman rauhaton kun läksin. NO minä kyllä kerroin tilanteen kerhotädeille (sillai keskimmäiseltä salaa) ja sanoin että jos tulee jotain ikävä juttuja niin ne voi  nyt sitten johtua tuosta aamuisesta tapauksesta. Itselläni on semmoinen inhoittava olo, jotenkin tuntuu niin avuttomalta kun ei pysty  naista tai poikaa mitenkään auttamaan (He eivät siis ole mitenkään erityisen hyviä tuttuja mutta sen verran kuitenkin että  tuntuu että jotenkin olisi hyvä pystyä auttamaan). NO huomenna ehkä olemme viisaampia, toivokaamme että kyse oli jostakin viattomasta vaivasta ja nainen pääsee pian poikansa luo.

Nyt keskimmäinen on siis kerhossa, vaaveli nukkuu ja vanhin pelaa kännykän kanssa matopeliä . Kohta me syödään vanhimman kanssa hieman välipala pizzaa ja aletaan lukea vaikkapa kirjoja. Mummo hakee keskimmäisen tänään kerhosta joten meillä ei ole nyt sitten vanhimman kanssa mihinkään kiire. Iltasella on sitten satubaletti. Niin ja huomiselle MINULLA onkin sitten yksi mielenkiintoinen juttu (jännittää) mutta ei siitä vielä sen enempää.....