Se on kevätjuhla päivä tänään. Lapsillla alkaa loma, jihuuuu!!

Viime  päivät on ollut taas sellaista pyöritystä joka suunnalta että huokaan kyllä  syvään nyt kun tiedän että lapset on ainakin saaneet tämän kauden urakkansa päätökseen. Ei tarvitse ainakaan heidän jaksamista murehtia. 

Pari viikkoa on taas hurahtanut edellisestä päivityksestä. Se aika on  ollut perusarkea... hieman jo kesää odottavaa perusarkea. Likoilla on ollut pari futisturnausta jotka meni ihan käsittämättömän hyvin hellekelistä huolimatta. Tytöt oli ihan liekeissä ja olin niin ylpeä niin omistani kuin muistakin joukkueen tytöistä. Likoista on tulut taitavia pallon pyörittäjiä ja kovia pelureita. Futiksen lisäksi arki on pyörinyt koulun kokeiden ja töiden ympärillä. Minikääpiöllä oli telinevoimistelun esitys ja hänellä alkoi siitä nyt parin kuukauden loma. Elokuussa sitten taas uudet kuviot sillä rintamalla.

Tässä  minikääpiö esitystä varten "puunattuna" Nuttura ja pikkumyy asu. Tyttö oli lievästi sanottuna innoissaan esityksestä, itseäni harmitti kovasti kun en päässyt sitä katsomaan mutta onneksi  Isin lisäksi katsomosta löytyi Vaarikin niin pääsi taitojaan esittelemään. :) 

Itselläni  on nyt joku kevätkesä väsymys. Ihan sinnillä on menty viimeiset kaksi viikkoa. Just miehelle  sanoinkin että nyt jos olisin luovuttaja tyyppiä niin varmaan olisin heittänyt hanskat tiskiin kaiken urheilun yms muun "ylimääräisen  osalta" ja maannut kuolaposkella sohvalla. Mutta koska olen päättänyt tietyt tavoitteet itselleni niin niitä kohti mennnään  vaikka hampaat irvessä perhana. :) Mutta siis olen todella todella iloinen että koulujen loma alkaa niin on yksi asia nyt ainakin pois ajatuksista ja aikaa viemästä. Ja muutenkin  kyllä  tämä väsy kyllästyminen nyt tästä taas helpottaa... tavoitteiden toteutuminen alkaa koko ajan tulla lähemmäs ja hetkittäin horjuva usko niiden toteutumiseen alkaa taas palailla. :)  Ehkä tässä ei ollakkaan ihan niin luusereita miltä on aina aika ajoin tuntunut. Ehkäpä sitä  kuitenkin  osaa tehdä oikeita valintoja ja  kun aurinko paistaa niin hetkittäis sitä käy mielessä ajatus siitä että ehkä maailma ei kaadukkaan vaikka joku tavoitteista jäisi saavuttamatta tai jos jokin valinta osottautuisikin vääräksi.   MUtta se minusta... narinaa ei nyt kukaan jaksa kuunnella. :) 

Eli palataanpa tähän päivään... Isoilla likoilla on kevät juhlat...nyyh! Siis Jemu siirtyy viidennelle  luokalle ja Tuuli neljännelle. Aika hurja ajatus että nuo on jo noin isoja. Fiksuja neitejä, eilen oikein kuuntelin kun Jemu jotain jutteli siskonsa kanssa ja lähes hämmästyin minkälaisia ajatuksia heillä onkaan elämästä. Kyllähän minä olen aina tiennyt että nuo on herkkiä ja syvällisiä, fiksuja likkoja mutta välillä nuo pääsee kyllä yllättämään että ne onkin jo noin isoja. Isoja mutta kuitenkin niin pieniä.... OIkein hirvittää kuinka noita suojella kaikelta pahalta. Ennen riitti kun nappasi kainaloon ja rutisti  lujaa. Nyt heillä on jo niin paljon elämään kodinkin ulkopuolella että ihan joka paikassa minäkään en voi olla mukana, joka paikkaan minua ei enään huolita mukana joka paikassa en voi olla rutistamassa ja poistamassa sitä tosiasiaa että maailma voi olla vaarallinen paikka herkille pienille ihmisille. Täytyy vaan uskoa ja luottaa siihen että fiksut likat tekee fiksuja päätöksiä ja jos joku valinta tulee olemaan vähemmän fiksu niin ainoa mitä voin tehdä on luvata että se äidin kainalo on edelleenkin se paikka jonne voi tulla. En pysty estämään etteikö nuo kaksi tulisi joskus kokemaan vääryyttä, ettei nuo kaksi joskus tulisi särkemään sydäntää pahasti mutta sen voin luvata että kotiin saa aina tulla ja äidin kainalo on aina tarjolla olipa ne valinnat kuinka vääriä tai olipa se sydän kuinka palasina hyvänsä. Auttaa en ehkä osaa mutta voin edelleen pitää kiinni ja rutistaa. 

Sen lisäksi että koin ahaa elämyksen siitä että isot likat on jo "isoja" niin pienen kriisin paikan aiheuttaa myös se että "minun vauva"  , minun pieni palleroinen aloittaa eskarin syksyllä. Minulla ei enään ole pieniä lapsia... ensi syksynä jokainen lähtee aamulla koululle, joka ikinen. MIten tuota minikääpiötä onkin pitänyt viimeiseen asti tosi pienenä ja jotenkin olen hieman sulkenut pois koko ajatuksen siitä että syksyllä joku muu kuin oman perheen väki tulee näkemään häntä joka ikinen arkipäivä, joku muu kuin oma väki tulee muokkaamaan hänen elämänkatsomustaan ja hänen elämään tulee paljon uusia ihmisiä. Siis sitä en epäile hetkekään etteikö tuo pieni sisupussi selviäisi ja nauttisi. Tuo selviäisi vaikka autiomaaassa ja löytäisi sieltä ystävän mutta jotenkin tuntuu haikealta, tavallaan yksi vaihe elämästä loppuu, ei ole enää pieniä lapsia, kaikki on "koululaisia", vaikkakin nuorin siis vasta esikoululainen. Minikääpiö on itsemielissään menossa eskariin vaikkakin kyllä hänkin eilen meni hieman mietteliääksi kun juteltiin että perjantaina oli  sitten VIIMEINEN kerhopäivä ikinä, ei enään "Kaisan kerhoa" ei ikinä.... Mietteliääksi meni tyttö. Vaikea sano mitä hänen päässä liikkui mutta jotain liikkui koska melkein raksutus kuului. Onneksi Iinalle tulee tuttu eskaritäti ja hän menee eskariin samalle koululle jossa isot likat on koulussa. Jotenkin tuntuu itsestä paremmalta kun tietää että hän on varmasti hyvissä käsissä. (Iinan eskaritäti on sama täti joka oli  myös Jemulla ja Tuulilla) 

Nyt isot likat ovat siis kevät juhlissa. Mies meni heidän kanssaan sinne ja minä jäin kotiin koska minikääpiö vetele vielä  unia.  En halunnut häntä "turhaan" herättää koska tästä päivästä tulee rankka päivä. Rankkaa mutta varmasti huisin hauska. Meillä on ollut jo monena vuonna tapana lähteä Tykkimäkeen koulujen päätäjäispäivänä ja niin aiomme tehdä tänäänkin. :) Koko päivä hulluttelua ja hurvittelua! Tytöt ovat sen ansainneet. 

Huomenna olisi sitten tarjolla U21 Jalkapalloa, Suomi-Moldova matsi Myllykoskella. Sinne taidamme mennä koko porukan voimin kun kerrankin meillä on yhteinen viikonloppu vapaa koko perheellä. Enpä muista milloin tälläistä "vapaa viikoloppua" olisi viimeksi ollut ja kun kalenteria katselin niin tämän onkin ainoa PITKÄÄN aikaan joten nyt nautitaan tästä sitten oikein urakalla.  Ensi viikolla lapset siis sitten jo lomailee ja me painetaan töissä, neljä viikkoa kesälomaan, siis minulla,miehellähän loma on vasta elokuussa kun koulut on jo alkanut. Mutta siis neljä viikkoa vielä ahkerointia ja sitten huilia, tänä vuonna tulee taas tarpeeseen vaikka ei sillä ei meillä töissä mitenkään kiire ole ollut mutta kun saa enemmän sitä vapaa-aikaa kesäloman ajaksi niin ehtii sitten enmmän panostaa näihin muihin juttuihin... liikuntaan ja ihan vaikka parisuhteeseenkin. jospa sitä vaikka edes kerran loman aikana ehtisi käydä miehen kanssa vaikka syömässä/leffassa/jotain loman aikana. Ja ihan vaan olisi kiva  vaan olla, siis ihan vaan olla möllöttää oman perheen kanssa vaikka valksan rannalla tekemättä yhtään mitään..... Siinä on siis toiveet lomalle, kerran syömään ja möllöttämistä niin ja sen lisäksi toivon HELLETTÄ!!!!! :) Eix siinä ole jo toiveita tarpeeksi. 

Nyt alan laittaa kamoja valmiiksi Tykkimäkeä varten. Kohta kun isot likat kotiutuu niin täytyy vielä heittää koirien kanssa kunnon lenkki mutta sen jälkeen se on yhtä menoa, riemua ja riehuntaa, hattaroita ja makeaa elämää koko  loppupäivä! :) 

IHANAA KESÄN ALKUA KAIKILLE!!!!!