Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan
minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Näillä fiiliksillä tänään….

Arki ei ole harmaata mutta fiilis on hieman harmaa. Osansa varmasti tuo taas vuosittainen lääkärirumba joka alkaa huomenna… pelottaa, ahdistaa ja vituttaa… Hetki jolloin on aikaa ja hiljaista on ahdistavinta. Silloin ehtii miettimään mitä jos ja entä jos ja  mitä sen jälkeen jos…..Kello tikittää ja silti vastausta ei keksi…. Mitä jos kuvista löytyy jotain… mitäs sitten jos… Suurella todennäköisyydellä ei mutta silti mielessä pyörii se JOS….

Eilen otin puhelimen käteen.. soitan jollekkin ja puhun… en kestä hiljaisuutta, en kestä enää sekunttiakaan... ”Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?”  Puhelin oli kädessä mutta… kenelle sitä sitten soittaisi, kenelle sitä sitten kertoisi pelkonsa kun ei oikein itsekkään tiedä että mitä ne ovat…. Ketä sitä haluaisi häiritä omilla ahdistavilla ajatuksillaan etenkin kun ei tiedä miksi ahdistaa, miksi pelottaa, miten voit pyytää apua jos et tiedä mitä kaipaat ja tarvitset…. Jossain vaiheessa ajatukset siirtyy pois tulevista kokeista ja lääkäreistä mutta silti haikeus jää….” Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan..”  Jonnekkin oli hohde kadonnut….

Puhelu jäi soittamatta.. en viitsinyt häiritä, enkä tiedä kenelle olisin soittanut, mitä olisin sanonut… joitakin asioita ei vain voi jakaa tai kertoa ihan siitä syystä että harmaata mössöä ei voi jäsentää sanoiksi tai pukea lauseiksi….

Puhelun sijaan pari hullua tekstiviestiä vanhalle ystävälle , pelkkää riehakasta naurua ja pelleilyä…Hulluttelua hymyhuulilla jotta se kaveri toisessa päässä ei vahingossakaan kysyisi että miten menee oikeasti… ”Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?” Jotkut ihmiset tuntevat sinut paremmin kuin sinä itse itsesi ja puhelimessa jutellessa tämä kaveri olisi haistanut pienenkin heikkouden ja vaatinut selittämään joten jos ei tiedä mikä on vialla parempi leikkiä viestitellen kuin mikään ei olisi vialla. Hymyhuulilla…

Huoh!!!

Tammikuun harmaus tehnee tepposiaan, mieli hieman siis harmaa vaikkei  kai pahemmin ole syytäkään. Aina on selvitty ja selvitään nytkin. Lapset on ihania tuo sen oikean hymyn huulille ja kaikkea kivaa puuhaa tuntuu olevan mutta siten on se pieni jokin… pieni jokin joka kuiskii että …. no en oikein edes tiedä mitä se kuiskii…Ihania ihmisiä on ympärillä vaikka kuinka paljon, kavereita ja tuttavia, naurua ja iloa mutta silti….olo on ajottain yksinäinen ja  tyhjä, kuin kuiviin rutistettu maitotölkki, käytetty, hyödynnetty ja turha, odottaa vaan kierrätystä, uutta täydellistä elämää…..”onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekkaan…?”

*********************************************************

Ja nyt jotta ei ihan itku virreksi menisi niin sanottakoot loppuun että huomenna tai ylihuomenna laitan positiivisemman päivityksen. Likoista on vaikka kuinka mukavaa sanottavaa ja onhan tässä hyviäkin juttuja mutta tänään on nyt tälläiset mietteet… palataan niihin hyviin hetkiin sitten pari päivän sisällä.

Kaikesta harmaasta huolimatta mukavaa tammikuuta kaikille, rakastakaa toisianne ja älkää antako kenekään jäädä yksin <3 <3