Ihan vaan tulin kertomaan että hengissä ollaan ja palkkakin tuli. Työpäivä ei ollutkaan niin kamala mitä alunperin pelkäsin, ehdin tehdä lähes kaiken ja sain kuin sainkin vaikean homman tehtyä ja melkein omin neuvoinkin vielä, ja onneksi ne mistä en selvinnyt sain apua pääkonttorista. Eli aamuinen henkinen romahtaminen on ohi ja sain kuin sainkin itseni kasattua työkuntoiseksi vaikka ensin ajattelin että en saa itseäni ovesta ulos.  Eli siinä oli ne hyvät uutiset, tai lisätään näihin vielä se että oli oikein mukava jumppa taas, hieman lapsista huomasi että monet ei varmaan pakkasilla kauheasti ole ulkona olleet ja virtaa oli ehkä hieman liikaakin mutta hienosti selvittiin... Ihania energia pakkauksia nuo lapset !    Mutta sitten  niihin ei niin hyviin uutisiin.... Päätä särkee vieläkin ja v...mäisen päivän meinasi "kruunata" kolari, lapset kyydissä mutta onneksi oli enkeleitä matkassa ja auto pysähtyi. about 5 cm ennen kolaria. HUI!!!!!

Nyt kädet tärisee ja taas tuli oksennettua, tällä kertaa tosin ihan vaan varmastikkin purkautuvan jännityksen voimasta..  Inhottava tunne kun auto liukuu vaan ja näkee että kohta rytisee ja ainut mitä ehtii ajatella että voi kumpa olisin edes tajunnut jättää lapset kotiin, nyt käy huonosti.... Mutta ei siis rytissyt. Jostakin löytyi sitten tosiaan pitävä kohta tiestä ja auto pysähtyi ja toinen auto väisti hieman sivuun ja säästyttiin kolinalta. Kaikki kävi niin nopeasti....sen jälkeen toimin kuin robotti, Ajoin auton kotiin, ruokin lapset, oksensin, rasvasin lapset, oksensin, laitoin lapset nukkumaan, oksensin ja nyt en saa päästäni ajatusta että mitä jos auto ei olisikaan pysähtynyt, se olisi voinut olla minikääpiön penkki juuri siinä kohtaa missä toinen auto olisi tullut sisään. Vaikka nopeudet ei tuolla taajama-alueella kovat olekkaan niin se MITÄ JOS- ajatus on kammottava....

 Lapset ei oikein tajunnut kuinka läheltä se käytti, onneksi niin koska en halua painajaisia kaikille kun itse niitä ihan varmasti tuosta näen. Isot tytöt lähinnä pohti että olisiko huomenna pitänyt mennä kouluun jos olisi ajannut kolarin ja minikääpiö mietti miten olisimme päässeet kotiin ilman autoa. 

Sanoisin siis että tämä ei ole ollut parhaita päiviäni ja olen onnellinen että päivä on jo illassa mutta sen sanon että jos pa***n määrä on vakio niin olen loppuen lopuksi hyvin onnellinen että aamupäivä oli huono ja että kaikki onni mitä ikinä päivästä löytyy keskittyi siihen pieneen hetkeen kun auto pysähtyi.