Viime yönä minä nukuin... en hyvin mutta nukuin... En ollut hereillä kun ehkä viisi kertaa ja niidenkin heräämisten jälkeen sain unen päästä kiinni vajaassa puolessa tunnissa... MINÄ NUKUIN... se on kuulkaas iso asia.. Nyt ei pelota ihan niin paljon... nyt sit jaksaa taas taistella hieman eri tavalla. Nyt sitä jaksaa taas eri tavalla pitää keskimmäistä sylissä ja tuudittaa itkevää tyttöä.

Keskimmäinen sai eilen illalla vielä aika monta itkukohtausta. Välillä itki myös vanhin ja enään vanhin ei lähtenyt pois keskimmäisen surun alta vaan jäi kuuntelemaan mitä me juteltiin keskimmäisen kanssa.  Nauru vaihtuu tytöllä vielä itkuksi salaman nopeasti ja jotenkin tuntuu että sanojaan pitää varoa... Eilen mies  ja keskimmäinen juttelivat trampoliinista jonka he kasasivat... mies sanoi että sillä voi hyppiä korkeuksiin ja siitä Tuuli purskahti sitten itkuun... "En voi hypätä niin korkealle että näkisin Emman... en voi..." ja sitten itkua. Toinen sydäntä raastava itku tuli kun tyttö yritti saada lehtiä lentämään taivaaseen.. viestiksi Emmalle... mutta eihän se onnistunut...

Välillä tyttö puhelee Emmasta iloisena, Emmasta ja Fasaani jahdista on puhuttu paljon... "Onkohan Emma vahvempi taivaassa... kun täällä meidän kanssa se ei oikei uskaltnut niitä fasaaneja jahdata..." Ja välillä sitten puristetaan Emman kuvia rystysen valkoisina ja posket itkusta märkinä. JOs jotain toivon... niin toivoisin että tämä olisi hänelle helpompaa...

Eilen illalla oli itse niin väsynyt monen yön valvomisesta että vaikka jaksoin lohduttaa niin tuntui että enään kauan en jaksa... tuntui välillä että omat hartiat painuvat kasaan muiden huolesta ja muiden tunteista... Tuntui vaikealta sanoa että kyllä se siitä kohta... kyllä tämä helpottaa kun itse vaan miettii että helpottaakohan tämä ja nukunko enään koskaan...

Mutta nyt... unien (ei niin hyvin mutta kuitenkin) jälkeen jaksan taas. Olo on vieläkin apea mutta jotenkin nyt jaksaa jo katsoa ulos... siellä paistaa aurinko...jotenkin sitä jaksaa jo miettiä jotain muutakin kuin surua... ikävä ei helpota... helpottaneekohan koskaan mutta  tänään tiedän jaksavani paremmin...  Tänään pystyn taas....