Tänään oli suuri päivä... Keskimmäinen aloitti ekan luokan. Jännitys oli käsin kosketeltaa. Aamulla kotona vielä irtosi hymykin mutta koulumatka meni vakavissa merkeissä ja luokan ovista astui sisään vakaa tyttö. No hyvin tytöllä menee... olen ihan varma siitä. Opettaja tuntui oikein mukavalta ja luokka ihan ok:lta. 22 oppilasta joista 8 taisi olla tyttöjä ja loput poikia.

Muutama kuva:

iso siskon kanssa on helppo hymyillä... Vanhin lupasi olla keskimmäisen kanssa välitunneilla. 

Sitten sitä mennään.... Niin pieni mutta niin iso kuitenkin samaan aikaan.... byääääähhhhh!!! Missä on  miun vauva 

keskimmäinen ja hänen paras eskarikaveri (joka ikävä kyllä joutui eriluokalle) ja vanhin koulun pihalla.

ja luokassa... miun mussukka... olisi tehnyt mieli rutistaa ja kovaa mutta sain kuin sainkin pidettyä itseni aisoissa.

Vanhin aloitti kouluvuoden tokaluokkalaisen itsevarmoin elkein... "No kaikki jututhan siellä on tuttuja..." Tostesi vanhin kun kyselin että jännittääkö. Ihanasti vanhin lupasi auttaa keskimmäista koulussa jos ongelmia tulee, välitunnillakin voi kuulemma leikkiä ja hienosti kertoi keskimmäiselle miten vessoissa koululaiset käy ja kuinka sujuu välitunnilta sisälle meno. IHana  rohkaiseva asenne isolla siskolla... Tänä aamuna tuntui että keskimmäisen ja vanhimman ikäero olisi ollut paljon enemmän kuin 1 v 3 kk... Keskimmäinen näytti jotenkin niiin pieneltä isoine reppuineen ja vanhin taas ehkä itsevarman asenteen johdosta niin isolta ja pystyvältä.

Tässä vanhin:

Iltasella tulen kertomaan kuin ekapäivä olis sujunut... siis pitäkäähän peukkuja pystyssä... ei niinkään siksi että lapset pärjää, koska he pärjäävät varmasti mutta siksi että äiti pärjää.... itku on meinaan (taas) aika herkässä.