Voihan kyynel ja niisk ja IHANUUS sentäs. Käytiin eilen katsomassa pikku herra Mauvaa ja  voi liikkis iikkis kun hän oli IHANA .

Vauvan tuoksua  ja semmoinen pysähtynyt aika.... se minulle aina tulee mieleen vastasyntyneistä vauvoista. Vauvan tuoksua, sen veroista ei mistään pulloista saa, se saa joka ikisen aistin herkistymään ja virittymään vauva taajuudelle. Ja ne pienet sormet, ne kun tarraa omaan sormeen jää sitä iso ihminen sanattomaksi, niin pieni ja niin täynnä elämää. Siinä kun pikku herra tuijotti silmät apposen auki niin  silloin tuntui aika pysähtyvän ja  herkistyyhän sitä vallan. Sain kyyneleet säästettyä kuitenkin kotiin asti ja vasta iltaselle sohvalla sitten itkin onnesta ystävän puolesta ja hänen perheensä puolesta , pikkuisesta kaihosta siitä että itselläni ei enään  ole pientä vauvaa.  ja suuresta rakkaudesta tuota pientä miestä kohtaan sekä  sitä suuresta etuoikeudesta että pääsin tuota ihanaa pikku miestä katsomaan. Jollakin kummallisella tavalla olen jo kiintynyt vauveliin vaikkei se oma olekkaan. Nyt on jo vallan ikävä. Voi poika parka kun se joutuu kuuntelemaan Tuijatätsykän selityksiä ja höpötyksiä.   Mutta siis tivistettynä nyt löytyi mies johon meidän koko perhe rakastui . AIVAN IHANA!!!!!

Vauvan tuoksun lisäksi eiliseen kuului potkukelkkailua kirpakassa pakkassäässä koko perheen voimin sekä minikääpiön tanssia ja minun zumbaa. Iltasella käväistiin vielä pitkästä aikaa vaarilla kylässä joten puuhakas mutta vallan mukava päivä oli eilinenkin.

Tänään sitten olisi töitä taas. Miehellä on vielä tänään vapaata joten hän hoitaa minikääpiön kerhoilut yms muut. Töiden jälkeen ajattelimme lähteä uimaan ja illalla jos sitten vaikka vaan rojahtaisi sohvalle.