Tänään on ollut sellainen päivä että olen oikein muistanut kuinka ihanaa onkaan olla kotiäiti. Ei kiirettä mihinkään ja hommat hoituu ilman suurempaa  numeroa mistään. aamulla kun heräsimme syötiin aamupalaa ja sitten pikku hiljaa pakkasin vaavelille vaatteet niskaan ja lähdettiin köpöttelemään eskaria kohti vanhimman ja vaavelin kanssa. Keskimmäinen jäi isänsä kanssa kotiin valmistautumaan kaverin hakureissua varten.

Kun oli jättänyt vanhimman eskarille tultiin vaavelin kanssa kotipihalle, siinä sitten pikkuisen haravoin ja siirtelin ulkoleluja niille kuuluville paikoilleen. Hetken kuluttua keskimmäinen, hänen kaveri ja mies tulivat kotiin ja he menivät sisälle leikkimään. Vaavelin kanssa siinä vielä jonkin aikaa ihmeteltiin fasaaneja ja harakoita sekä naapurin haukkuvaa koiraa. Kun ulkoilu alkoi tympiä niin mies lähti vaavelin kanssa kauppaan ja minä menin sisälle paistelemaan torttuja.  Ruoka-aikana katselin mielissäni kun keskimmäinen, hänen kaveri ja vaaveli pistelivät makaroonilaatikko masuihinsa hyvällä ruokahalulla. Ruuan jälkeen yläkerrasta kuului taas mukava päpätys kun tytöt leikivät prinsessaa, kotia,, barbeilla jne. Vaaveli puuhaili omiaan alakerrassa . Ihana aamupäivä meillä siis ollut!

Nyt keskimmäisen kaveri on jo palannut kotiin ja vanhin on tullut eskarista. isot tytöt lähti juuri naapurin tytöt kanssa ulkoilemaan (ihanasti ulkona satelee lunta, kuin pieniä pumpulipalloja) ja vaaveli nukkuu päiväunia (tänään nukahtikin tosi äkkiä unille). Mies lähti iltavuoroon töihin ja minä vaan istun ja ihmettelen kahvikupposen ja joulutortun ääressä että: "Kuinka paljon sitä onkaan ihmiselle annettu ja kuinka harvoin siitä osaa nauttia täysin siemauksin!"