Eilen illalla pelkäsin pahinta... en sanonut ääneen mutta pelotti. Vanhin valitti mahaansa, kävin nopeasti mielessä läpi kaikki ruuat mitä hän oli syönyt ja EI , niissä ei ollut laktoosia. Vielä nukkumaan mennessä oli pieni toivon kipinä, jospa, voi jospa se maha nyt kingertelisi vaan ihan muuten ja voitaisiin viettää mukava lauantai..

mutta eihän ne asiat aina mene niin kuin toivoo. Tällä kertaa pienen pienenkin toivon rippeen rikkoi puoli yhdeltä ääni "ÄITIIII, tule nopeasti mie oksennan!". Ja niin olikin tyttö polo oksentanut, sänky lainehti ja lattia. NO tyttö pesulle ja vessaan yökkimään. mInä aloin lakanan vaihtoon. Tyttö takaisin nukkumaan ja puolen tunnin päästä sama juttu uudelleen. Tuota sitten jatkettiin puolen tunnin välein aamu kuuteen asti..... nyt tyttö nukkuu ja ei ole oksentanut mehujaan ulos... ei, ainakaan vielä...  JOO-O ELI VATSATAUTI NYT SITTEN TÄHÄN PÄÄLLE!!!

Vanhimmalla tauti  tuntuu olevan aika paljon rajumpi kuin vaavelilla (kyllä se varmaan nyt sitten tätä samaa tautia oli hänelläkin), jospa se meni nyt sitten nopeasti ohikin.  NYt sitten kauhulla (ja toisaalta asenteella että tulisi nyt jos on tullakseen) odottelen että milloin keskimmäinen tai minä itse alan oksentaa. Keskimmäinen kyllä ainakin vielä hyvällä ruokahalulla vetää aamiaista ja viimeksi kun meidän perheessä oli vatsatautia (reilu vuosi sitten) niin keskimmäiseen se ei iskenyt ollenkaan , toivon, jos tässä nyt uskaltaa toiveita esittää että keskimmäinen taudilta säästyisi.. 

MInä olen täällä tällä hetkellä kuin Zombie. Pussit silmien alla on järkyttävät , unta on tullut viime yönä kerrytettyä 21:40-00:30 eli ei se ihan taida riittää. Väsymys tekee varmasti tepposia mutta itse koen syyllisyyttä siitä että toki vaikka päällimmäisenä on huoli vanhimman voinnista niin takaraivossa kuitenkin piipittää ajatus että "Voi miksi juuri tänään.. meillä oli tälle päivälle kivoja suunnitelmia... voi miksi juuri tänään kun mies lähtee iltavuoroon... voi miksi juuri tänään, en jaksaisi enään tätä sairastamista!"    Toinen asia mikä hieman huolettaa (tosin ei pitäisi koko maailman huoleita kantaa) on se että kuinkakohan moneen ihmiseen ollaan tauti tartutettu, eilen luultiin että ollaan terveitä, vanhin oli eskarissa, käytiin uimassa ja kaupassa ja ties missä ja samalla ollaan kuitenkin tartutettu tätä ÄLLÖPÖPÖÄ ympäriinsä.

HUOH!!!