Kaksi niin huimaavan ihanaa ja OUTOA päivää takana...

Tiistaina siskoni sitten tuli Suomeen. Mies oli mummon kanssa häntä kentällä vastassa ja minä pyörin töissä kuin muurahaisia pöksyissä... Onneksi päivä oli jonkin veran vilkas niin pystyin ajattelemaan muutakin kuin kaukaa tulleita vieraita. Kollega sai kuulla miljoona kertaa etttä "Tuleekohan he tämän kautta?", "Onkohan ne jo Kotkassa... " jne...  Kun kello oli yhden pintaan soitteli miehen kaveri ja kyseli seuraavan viikonlopun suunnitelmia yms.. yht äkkiä luuri melkein tippui kädestä kun näin ovella seisovat ihmeet... Kaveri sai kuulla että nyt tuli kiire ja palaillaan.. moi moi!   Ovella seisoi.. ihan ihka elävänä siskoni ja hänen poika.... hetken jouduin oikein hieromaan silmiäni... siinä ne nyt todella olivat... seitsemän vuoden jälkeen, ihan oikeesti siinä toimiston kulmilla. Pienten riemun kiljahdusten saattelemina uhrasin käyttämättömän lounas tuntini ja menimme kahville. Siinä minä sitten ihmettelin kuin Minnan poika oli kasvanut huimasti, viimeksi näkemästäni 4 vuotaasta "rääpäleestä" oli kasvanut 11 vuotias urheilija nuorukaisen alku.... Minna taas ei oikeastaan ollut muuttunut juurikaan seitsemässä vuodessa. Kahvin ääressä vaihdoimme pikaiset kuulumiset ja sitten minun oli pakko mennä jatkamaan töitä ja vierailijat lähtivät purkamaan tavaroitaan meille... Voin sanoa että oli elämäni pisimmältä tuntuva työpäivä.... Lopulta päivä kuitenkin loppui ja syöksyin kotiin. Kotiin meille oli tullut kyläilemään myös veljeni lapsineen. Vieraat potivat kovaa aikaero väsymystä ja puoli kuuden maissa Liam poika torkahtelikin tuolillaan.  Päätimme päästää Liamin nukkumaan ja otin siskoni mukaan ja lähdimme kauppaa ostamaan ruokaa, olin tarkoituksella jättänyt kauppareissun niin että pääsen siskoni kanssa niin tiedän sitten hieman että mikä heille mahtaisi maistua. Kaupasta kotiuduimme puoli seitsemän maissa ja Liam oli jo täydessä unessa. Vielä siinä hetkinen grillailtiin ja sitten päästettin siskonikin huilimaan. SEn verran teki aikaero heille tepposet että kahden aikaan yöllää he heräsivät syömään mutta onneksi he saivat vielä unen päästä kiinni ja saivat näin aikahyvin korjattua rytmejään jo ensimmäisinä päivinä.

Eilen minulla oli vapaapäivä. Oli ihana herätä ja nähdä ja kuulla "vieraat"... siinä ne oli, en oikein saattanut uskoa, ihan kuin joku uni josta pelkää heräävänsä. Mutta koska tämä nyt onneksi oli totta eikä tarua aloimme siinä puuhailla aamiaista ja suunnitella päivän ohjelmaa. Lähdimme kohti Kotkansaarta ja Pasaatia. Minna osti pojalleen muutaman wii pelin joita hän voi pelata ja sen lisäksi kävimme sibeliuspuistoa ihailemassa sekä Sapokassa ihmettelemässä vesiputousta sekä lammessa olevia kaloja. Reissun lopuksi poikkesimme vielä syömässä... missäs muuallakaan kuin mäkkärissä . Mäkissä Liam näki Enduron MM kisoihin (ne pidetään KOtkassa nyt tällä ja ensi viikolla)  osallistuvia Australialaisia tyyppejä ja oli aika poikaa kun pääsi heidän kanssaa samaan valokuvaan. 

Kun kotiuduimme kaupungista oli vuorossa matojen kaivuuta. Naapuri oli luvannut viedä miehen, isot tytöt sekä LIamin kalaan veneellä läheiseen saareen... Voi sitä ihmettelyä kun matoja sai kaivamalla ja niitä vielä löytyikin.  Neljän pintaan pikkukala ihmiset lähtivät matkaan. Matka oli ollut onnistunut ja saaliikseen he toivat ahvenia jotka olisi tänään tarkoituksena illalla savustaa.

Sillä aikaa kun isot tytöt oli isänsä ja LImun kanssa kalassa oli minikääpiö kotona minun ja MInnan kanssa. Tyttö on täysin rakastunut tätiinsä, MInnaan, MInulle hoettiin että "Äiti mene jo sinne zumbaan niin myö päästän Minnan kanssa piirtämään asfalttiliiduilla..." (minikääpiö jäi siis tätinsä hoiviin siksi aikaa kun kävisin zumbailemassa). Kun tulin zumbasta löytyi täällä naurava tyttönen, kaikenlaista KIVAA olivat kuulemma puuhailleet.  

Kahdeksan jälkeen laitoin minikääpiön nukkumaan... iltapusu ja hyvät yöt piti saada myös tätiltä , ei riittänyt äiti nukkumaan laitossa .

Isommat olivat kalassa puoli kymmeneen asti... oli aika väsynyttä ja hysteerisesti kikattelevaa porukaa kun he takaisin sieltä tulivat. Isot tytöt tuntuu jumaloivan Liamia, etenkin vanhin hakeutuu pojan seuraan joka välissä ja haluaa tulla tulkatuksi ja haluaa ymmärtää kaiken mitä poika vaan ikinä sanoo. Harmi että heillä ei ole yhteistä kieltä. Yhteisen kielen puutteesta huolimatta ovat isot tytöt vieneet Liam serkkunsa jo lenkille ja Siwaan patteri ostoksille ja saaaneet Liamin yllytettyä vesisotaan, niin vesi-ilmapalloilla kuin vesiletkullakin. Tytöt seuraa Liamia kuin hai laivaa ja oikeestaan mitään ei Liam pysty sanomaan niin heti on joku nykimässä joko minun tai mieheni hihaa... "Äiti... kerro heti mitä Liam sanoi..." 

Tänään mies meni aamuvuoroon töihin ja minunkin pitäisi vielä tämä ja huominen työskennellä ennen lomaa. Mummo tulee aamusta tänne vieraiden ja tyttöjen kanssa ja iltasella onkin sitten tyttöjen luontokoulua ja mummon agilitykisoja ohjelmassa. 

Nyt täytyy alkaa valmistella itseäni töihin lähtöön, yhtään ei tekisi mieli mutta kaipa se kaksi päivä menee vaikka hirressä vaikka kotona mittaamattoman kallisarvoisia vieraita olisikin.