Täytyy sanoa että olenkin ihan loman tarpeessa. Eilinen oli töissä aika haipakka päivä. Vaikka asiakkaita ei nyt niin hirvesti ollutkaan niin semmoista pientä nyhräämistä johon meni aikaa ja energiaa. Kahden jälkeen havahduin siihen että koko päivä on taas menny ilman ruokaa.
Viideltä olin TODELLA onnellinen kun pääsin kotiin. Töiden jälkeen olo oli tosi nuutunut ja alakuloinen, kaipa se johtui väsymyksestä ja huonosta syömisestä mutta itku tuli pienemmästäkin. Oli ihana nähdä tytöt työpäivän jälkeen mutta minikääpiön ikävä kiukku sai itsenikin itkemään ja miehelle tuli kiukuteltua oikein urakalla.
Koska tytöt lähti kaikki kolme pihalle lumilinnaa tekemään miehen kanssa ajattelin minä että lähden zumbaan... olenpahan pois kiukuttelemasta ja pillittämästä.... Zumbassa olikin ihan mukavaa mutta silti sieltäkin vielä mukana seurasi alakuloinen olo. Kotona odotti kuitenkin iloiset lapset jotka olivat saaneet hienon linnoituksen rakennettua ja minikääpiökin hymyili naama hangon keksinä, tästä sain voimaa sen verran että jaksoin laittaa lapset nukkumaaan ja skarppasin sen verran kunnes mies lähti salille ja vasta sitten sain tärinä, itku potku raivarin sohvan nurkassa. Täytynee sanoa että VAIKEA olo. Tuntui että joku otti päähän ja yritti vetää mukanaan mutta pahasta olosta ei kuitenkaan ihan saanut kiinni. Sydän hakkaa liian lujaa ja maailma tuntuu kaatuvan päälle.... Siinä minä mietin millainen näky minäkin olen... Ämmä istuu sohvalla kyyneleet valuen ja täristen, paniikkikohtaus kolkutteli ovella ja hain puhelimen lähelle, "Jos lähtee henki niin ehtii ehkä soittamaan jollekkin etttei lapset joudu olemaan yksin kauan.... " olo oli kuin jyrän alle jäänyt , jos olisi ollut edes joku syy mutta kun ei... olo oli vaan jotenkin alakuloinen enkä tuntunut saavan mistään kiinni. Jossakin vaiheessa siirryin sänkyyn ja jossakin vaiheessa olen nukahtanut. Jostakin kohtaa illalta muistan myös miehen kysymyksen että "Mikä sinua oikein vaivaa...siis niinkuin oikeesti..." Senkun tietäisi niin olisikin aika helppoa, ehkäpä se on vaan väsyminen, huono syöminen, ulkoilun puute, EN TIEDÄ... Tiedän vaan sen että tänään aion skarpata ja olla aikuinen.... Ei yhtään kiukuttelua, ei yhtään kyyneltä Tänään kasaan itseni oli mikä oli, NIH!!!
Tänään siis töihin ja sen jälkeen auton pakkaamista Lapin reissua varten, Illalla kokoan tytöt kainaloon ja katsotaan voice of finlandia ja syödään herkkuja, viikon kohokohta
. Huomenna sitten herätän tytöt viiden maissa ja lähdetään hakemaan mies töistä ja matka jatkuu kohti Yllästä... Ei ihan kauheasti innosta se automatka mutta itseni ja tytöt olen tsempannut matkaa varten Oulun Edenillä, eli Oulusa pysähdytään ja mennään kylpylään.. sen jälkeen matka jatkuu taas. Muutama päivä menee siis pohjoisessa. Takaisin tullaan luultavasti keskiviikko iltana/yönä ja sitten jää vielä loppu viikko aikaa toipua ja nähdä kavereita. Tytöt on ihan innoissaan Lapin reissusta, keskimmäinen odottaa laskettelua ja vanhin ja minikääpiö kylpylää (yhtenä päivänä ajetan Leville lillumaan) . Itse odotan aikaa perheenä ja kiireetöntä menoa.
Mutta nyt on siis vielä yksi päivä pakerrettavaa ja pitäisi kaiketi alkaa valmistautua. Isot lähti jo kouluun ja katselen tässä kun minikääpiö syö aamupalaansa, ilmeilee ja irvistelee. Mokamakin rakas pikku pelleni
.Ai niin... isoilla tytöillä oli koulussa keskiviikkona hiihtokilpailut, hienosti hiihti molemmat ja vaikka viralliset tulokset eivät ole vielä tulleet niin huhumylly kiertää vakaana että keskimmäinen olisi ollut oman luokkansa nopein tyttö. Mutta ehkäpä odotamme virallisia tuloksia ennen kuin nostamme lipt salkoon tytön kunniaksi
.Nyt on pakko alkaa valmistautua töihin.. jos sinne tämän näköisenä menee niin johan ne pelästyy kaikki asiakkaat!
Kommentit