Kotkassa vietettiin eilen Fashion nightia. Kaikki kaupat Pasaatissa oli avoinna klo 23 asti ja kaikenlaista muotinäytöstä yms muuta oli tarjolla. Monella liikkeellä oli tarjouksia ja ilmassa oli "suuren urheilujuhlan" tuntua. Olin lapsille puhunut jo etukäteen että EHKÄ jos mies jaksaa vielä kotiin tullessaan lähteä sinne (teki eilen pitkän päivä 6-18:30 kun hänellä oli jos jonkinmoista kokousta). Tytöt olivat innoissaan jo pelkästä mahdllisuudesta ja siitä että he EHKÄ saisivat valvoa hieman pidempään.

Mies kotiutui töistä  ennen seitsemää ja näytti siltä että on elävien kirjoissa joten ei siinä sitten muuta kuin vaatteet vaihtoon , autoon ja nokka kohti kaupunkia. Tytöt olivat aivan innoissaan ja he etsivät muiden autojen joukosta kovasti naapurn autoa (naapurin tyttökin oli tulossa tapahtumaan). Vaavelikin hoki että "Mennään fasionnikkiin." 

Porukkaa oli paljon. Tytöt kyselivät vähän väliä "Oltaisko me jo nukkumassa jos oltais kotona?"    Itselleni en löytänyt mitään (en oikein malttanut kyllä katsellakkaan) mutta tytöt saivat valita yhden jutun per lapsi. Vanhin valitsi vaaleanpunaisen neuleen, keskimmäinen punaisen trikoo paidan ja vaaveli semmoiset farkkujen näköiset trikoo pökät. Kaikki nämä löydöt tehtiin Lindexistä jossa oli myös kaikki tuotteet -25 % tapahtuman kunniaksi.  Isot tytöt näki Lindexissä myös naapurin tytön ja sehän oli vasta iloinen yllätys , viime näkemisestä oli kulunut kuitenkin jo ainakin TUNTI, ihania nuo lapset .

Puoli yhdeksän maissa olimme kolunneet tarpeelliset kaupat ja olimme fiilistelleet tapahtuman niin hyvässä kuin pahassakin (siitä kohta lisää) mielessä, ja päätimme lähteä kotiin. Tytöt oli koko tapahtuman niin nätisti eivätkä kadonneet väkijoukkoon, eivätkä aiheuttaneet kriisitilanteita ja tästä syystä lupasimme että kurvataan mäkin kautta.Ei ehkä maailman terveellisin iltapala mutta voi niitä tyttöjen ilmeitä kun katselivat mäkin ikkunasta ulos pimeyteen.. "Mä oon niin väsynyt että mä olisin jo varmaan nukkunut monta tuntia jos oltais kotona..." Äiti meneekö tämä kohta kiinni kun on jo NIIIIIN myöhä..." " Äiti miten nuo kaikki ihmiset jaksaa vielä valvoa..."  "Äiti katso nyt kuinka pimeää..."    Taisi tytöille olla fashion nigthia suurempi elämys olla hereillä vielä kahdeksan jälkeen.

Kun tultiin kotiin ei tytöt tarvinneet muuta kuin hampaiden pesun ja sen jälkeen joka iikka oli unten mailla alta minuutissa (ja olimme siis kotona vartin yli yhdeksän... eli ei me nyt niin kauhean myöhään noita valvotettu )

Mutta sitten niitä pahoja puoli reissussa. Myönnän että löysin itsestäni eilen semmoisen vanhan täti ihmisen joka kauhisteli ja oli ahdistunut. Ahdistusta aiheutti räkäkännissä olevat teinit 10-15 vuotiaat joita oli eilen PALJON liikkeellä. Kun mentiin tapahtumaan niin vaaveli halusi vessaan. menin hänen kanssaan naisten vessaan ja ensimmäisenä vasten kasvoja löi raaan viinan haju. Siellä vessassa oli kymmenkunta nuorta tyttöä (13-14 vuotiaita saattoi olla nuorempiakin koska yksi heistä oli tuskin meidän vanhinta pidempi) jotka suoritti kossu pullojen tyhjentämistä limupullojen sekaan. Kauheaa naurun rätkätystä, huonoa kielenkäyttöä sekä taisi siinä joku olla jo siinä kunnossa että itki hysteerisenä.

Vaavelikin taisi pelästyä koska ilmoitti että "ei pissatakkaan.." ja minä olin hyvin onnellinen siitä, tuli meinaan oikein ahdistus, olisi tehnyt mieli halata niistä jokaista , etenkin sitä mikä oli tuskin meidän vanhinta pidempi, ja sanoa että älkää viitsikö, kyllä te vielä ehditte.....  Sama meno jatkui käytävillä. Joka nurkassa oli teiniporukoita joissa kiersi "epäilyttävän väriset" limsa pullot.  Toiset halailivat ja roikkuivat toistensa kauloissa, toiset huutelivat V****ua jne, osa itki.... minä vain ahdistuin....

Kyllä minä muistan... olen minä itsekkin ollut nuori (vaikkakaan en kyllä noin nuori tuommoisia tehdessäni) .  Kyllä minä muistan....  Miehelle totesin melkein itku silmässä että onko meidän omat kuuden seitsemän vuoden kuluttua tällä räkäposkella. MIes tuumasi että "ei meidän lapset..."

Ei meidän lapset vaan ne muiden kakarat... sen uskon mukaan olisi kai helppo luovia, antaisi vaan olla. ja uskoisi siihen. Mutta ennen kuin voi uskoa siihen pitäisi kai saada tytöt kasvatettua niin että he pystyvät sanomaan että "Ei kiitos.. minä en halua juoda." "Ei kiitos, vaikka te kaikki muut olette kännissä ja teillä on kännikivaa niin MINä EN HALUA..."   Ja senkin haluan heille opettaa että jos nyt sitten kuitenkin tulee otettua niin aina voi tulla kotiin, ikinä ei tarvitse jäädä itkemään sinne ostarin nurkkaan sitä pahaa oloa ´tai sitä kun poikaystävä jätti ja elämä menee perseelleen. Noita nurkassa itkiöitä siellä oli eilen pilvin pimein ja itse ajattelin sydän syrjällään että mitä jos sitten kuitenkin käy niin... mitäs sitten 7 vuoden päästä jos minun omani itkee siellä nurkassa, mitäs jos tällä kertaa se olisikin se minun lapsi...  MItäs jos se ei menekkään niin että ei ne minun lapset vaan muiden kakarat...

Eilen... eilen minä niin ajattelin että menkää kotiin kasvamaan... te ehditte vielä monet vuodet juhlia. Eilen sain puristaa itseäni tiukasti kädestä etten mennyt halaamaan erästäkin tyttöä joka istui siellä hissin edessä nurkassa, hörppi pahoinvoivan näköisenä pullostaan ja selitti kaverilleen jotain kyyneleet poskilla näyttäen siltä että maailman loppu olisi lähellä juuri nyt, mietin vain että tietääkö tytön äiti, tietääkö hän että häntä tarvittaisiin juuri nyt....   On varmasti vaikeaa olla nuori  mutta eilen tajusin että on myös vaikeaa olla aikuinen tuollaisessa paikassa, aikuinen joka välittää. Eilen huomasin olevani täti ihminen.

Vaikka eilisen jälkeen tekisi mielen taas laittaa omat lapset pulloon ja pitää heidän siellä kunnes he täyttävät 40 vuotta  (tai ehkö 50 v ) niin tiedänhän minä että se ei mene niin... Lapsiin pitää luottaa ja antaa heidän yrittää itse... jokaisen täytyy tehdä ne omat virheet ja omat sekoilunsa ennen kuin voi kasvaa aikuiseksi mutta sitä toivon, toivon niin hartaasti että  meidän tytöt ei vielä 7 vuoden päästä ole tuossa tilanteessa  että itkee ostarin nurkassa räkäposkella ja jos on niin toivon että minä huomaan sen ja että minä osaan siinä vaiheessa olla se aikuinen omille lapsilleni joka nappaa sen 13 vuotiaan syliin ja pitää tiukasti kiinni ja kertoa hänelle että hänellä on vielä aikaa olla aikuinen ja että hoidetaan ensin se lapsuus alta pois. (ja sen jälkeen määrään hänet sadaksi vuodeksi kotiarestiin )

Olen tullut vanhaksi... tästä sen huomaa.. ennen omia lapsia olisin varmasti vain naureskellut nuorisolle, naureskellut ja kokenut myötähäpeää...  olen tullut vanhaksi, en välttämättä viisaaksi mutta vanhaksi..... näihin sanoihin ja tunnelmiin.... Tät ihminen kiittää!