Meillä oli täällä eilen suuri suru kun keskimmäisen rakkain aarre, kylpylästä omilla rahoilla ostamansa "lumihiutalepallo", meni rikki Otsan rypistys. Tytöthän saivat kylpylässä valita että mitä he haluavat ostaa ja keskimmäinen valitsi kassin lisäksi semmoisen lasisen pallon jonka sisällä on  kala ja vettä,  kun sitä ravistaa niin kalan päälle sataa kultahileitä.   Mie olen tuhat ja yksi kertaa sanonut etää ei kantelisi sitä ympäriinsä ettei vain mene rikki mutta koska tuo on ollut keskimmäisen rakkain aarre on jopa nukkunut sen kanssa niin eihän tuo tietenkään puhetta usko ja on vaan jatkanut pallonsa kuljettamista joka paikkaan. Noh!! Eilen se sitten kävi, tyttö kiipesi rappusia ylös ja räks poks, pallo tippui rappuselle ja meni rikki. Palloa piti sitten itkeä ja surra. Joksikin aikaa suru meni ohi mutta sitten taas kun isi tuli kotiin niin suru alkoi uudelleen ja vielä yölläkin palloa piti itkeä, Pieni reppana!!!  Olen tietty yrittänyt tyttöä lohduttaa mutta vielä tänäänkin tässä aamulla aina välillä pallo muistuu mieleen ja ilme menee vakavaksi  "ensi kerralla ostan sitten uuden pallon jos minulla on rahaa" tyttö sanoi tossa äsken ääni ja alaleuka vapistenOtsan rypistys.