Minun pieni vaaveli, minun pieni rutisteltava kullan nuppu, äidin kulta ja siskojen silmäterä...

Vaaveli oli tänään hoitopäivässä (ensimmäistä kertaa hoidossa muualla kuin mummon kanssa)  ja se oli mennyt loistavasti.  Vein tytöt (keskimmäisen ja vaavelin) avoimeen yhdeksältä. Keskimmäinen nyt oli ihan innoissaan kun pääsi leikkimään kaverinsa kanssa ja vaavelikin vain vilkutti että "heippa" ja lähti pesemään käsiä hoitotädin kanssa. Kun tulin hakemaan tytöt puoli kahdeltatoista niin vastassa oli aurinkoisesti hymyilevä vaaveli ja iloinen keskimmäinen. Hoito oli mennyt lostavasti, ei harmistuksen harmistusta ollut tullut ja sekin oli kiva että äiti otettiin vastaan hymyillen ja sitten tytöt jatkoivat leikkejään, eli eivät tulleet edes siinä vaiheessa roikkumaan punttiin... 

Niin ne kasvaa....