Tänään ulkona on nolla keli ja aamu menikin pulkkamäessä omalla pihalla. Ruuan jälkeen tyttöjen kaveri tuli leikkimään ja he porukassa muistivat että "hei meillähän on sukset..." Siitä asti on sitten hiidetty. Mies teki tytöille ladun joka kiemurtelee ympäri pihaa. Siinä nuo sitten sivakoivat, välillä ollaan mukkelis makkelis  mutta siitä sitten noustaan. 

Keskimmäinen yllätti minut sitkeydellään, kun he aloittivat hiihtämisen niin tyttö oli vähän väliä nurin mutta aina vaan nousi itse sitkeästi ylös ja ei narinan narinaa ole suustaan päästänyt. Vanhin on hieman kärsimättömämpi, kaikki pitäisi osata heti ja kaatuminen on maailman loppu... Mutta hienosti tuokin hiiihtää ja osaa nousta ylös, ylös nouseminen vaan on jotenkin hankalaa ja heti jos vaan näkee että minä tai mies ollaan vapaana auttamaan niin helposti pyyytää apua eikä edes viitsi yrittää itse. VAnhimman kohdalla olen kyllä erittäin ylpeä siitä että hän oppi laittamaan monot siteisiin ihan itse . Minusta nuo on TODELLA hankalat laittaa ja kun näin että vanhin kaatuessaan otti sukset pois niin olin jo vähällä alkaa urputtaa että kuka ne nyt takaisin hänen jalkoihinsa saa mutta niin vaan tyttö laittoi sukset takaisin jalkoihin ja jatkoi matkaa . Vaaveli tuossa ulkoillessa potkutteli miehen suksella pitkin polku, välillä suksi otettiin syliin ja kokeiltiin sujuisiko hiihtäminen niin.... meillä on yhdet remmisukset tuolla varastossa mutta jospa nyt ei vielä tänä talvena vaavelia suksille laitettaisi .

Vanhin:

Vaaveli huomasi kameran (pieni linssilude):

Keskimmäinen:

vanhin:

Sohvaperuna Emma:

Vaaveli  touhuaa:

Keskimmäinen:

ja Sohvaperuna Hani:

Kelkkaillaan:

Onkohan tässä kilpailu menossa... vanhin taitaa voittaaa isänsä: