Tahdon uimaan... Yöllä oikein heräsin siihen ajatukseen että on PAKKO PÄÄSTÄ UIMAAN. Viime uimareissusta on jo useita päiviä ja kaipaan niin sitä tunnetta kun hyppää veteen ja on sen sekunnin kaksi veden alla eikä kuule mitään... on vain se ihana hiljaisuus. Niiden muutaman sekunnin jälkeen sitten on hiljaisuus kaukana kun lapset rakastavat uimista ja puljaamista ja hyppelyä mutta se muutama sekuntti on vain ja ainoastaan minun.   Ja älkää ymmärtäkö väärin. Aivan yhtä ihanaa kuin se kahden sekunnin hiljaisuus on se kun lapset hyppii ja pärskii ja nauraa rätkätää vieressä. Vaavelin uimis yritykset saa hymyn vakavammankin ihmisen huulille eikä ikinä voi olla ihmettelemättä sitä kuinka nopeasti isot tytöt kehittyvät uimisessaan. Mutta silti... siitä kahdesta hiljaisesta sekunnista minä näin unta.  

Tänään  onkin hieman leppoisampi aamu. Vanhin mene vasta kymmeneksi kouluun joten hänen aamutoimet ei aiheuta nyt sinkoilemista paikasta toiseen vaan hän ehtii , omien sanojensa mukaan "Nauttimaan aamusta ilman siskoja". Keskimmäinen menee yhdeksäksi eskariin ja minä ja vaaveli siis mennään koirien kanssa hänet viemään...saa sitten vanhin viettää vajaan tunnin LAATUAIKAA itsensä kanssa .  Eskarisaatto reissun jälkeen taidamme vaavelin kanssa tuoda koiruudet kotiin ja lähteä leiksailemaan, tosin ennen sitä pitää kyllä keksiä ruoka... on jotenkin todella vaikeaa keksiä ruoka vain vaavelille, itse kun ei tätä lounasta yleensä syö ja tänään mieskin nukkuu yövuoron jäljiltä.... hmmm... no kaipa tuolla jotain jauhelihaa tms kaapista löytyy jolla saadaan vaavelin nälkä taltutettua.

NIin ja vaavelilista vielä sen verran että hänen eilinen kerhopäivä oli mennyt loistavasti. Moneen otteeseen hän kertoi kotona että kivaa oli ja tarinoi ylpeänä askartelemastaan kalasta sekä rummusta jota oli saanut soittaa.  Voihan se olla että niitä takapakki kertoja tulee vielä mutta pääasia on kuitenkin se että ensimmäinen kerta oli ollut hänen odotuksiensa arvoinen. Nyt on sitten itsekkin helpompi läheä töihin kun tietää että vaavelilla on ainakin kerran viikossa  tilaisuus päästä leikkimään samanikäisten kavereiden kanssa, Tosin mummo luultavasti aloittaa käymään jossakin avoimessa ja onhan tuo leikkikenttä pullollaan lapsia mutta tuo on siitä kiva että se on aina sama ryhmä ja samat kaverit joten sieltä sitten saa niitä "pysyviäkin kaveri suhteita".

Mutta nyt se ei taida auttaa enään notkua koneella. Kello lähestyy uhkaavasti puoli kahdeksaa ja se  tarkoittaa että lapset (ysiksi menevät) on potkittava ylös sängyistään ja raastettava heidät aamupalalle... NO onneksi ne virkistyy nopeasti kun kerron että tänään mennään uimaan!!!!