Kaikki alkoi oikeastaan jo eilen aamulla kun lähdin muskariin jo unelmoiden kahvion ihanista leivoksista. Oikein jo melkein maistoin ihanat leivokset suussani. No pääsin kahvioon ja se oli KIINNI!!!! Meinasi päästä rumasana.  

No selvisin kuitenkin kunnialla ja kotona söin makean himooni ananaspala purkin ja kaadoin reilusti jugurttia päälle, istun pöytään ja huomaan, Jugurtti oli mennyt vanhaksi, ei ananaspaloja siis.

No onneksi on tyttöjen satubaletti, olin yhdeltä äidiltä luvannut ostaa hänen sukulaispoikansa myymiä karkkilaatikoita.   HMMMM ihania toffee karkkeja, niitähän vosin sitten tyttöjen tunnin ajan napostella... No niin vissiin!!! Tämä äiti kyllä kovasti pahoitteli mutta hän ei ollut saanut karkkeja vielä!!!! VOIHAN RUMA SANA!!

No kotiin ja ruokaa naamaan, makean himo lopahtaa hetkeksi. Saan lapset  nukkumaan ja sitten se iskee oikein olan takaa MUN ON PAKKO SAADA MAKEAAAAAA!!! Isäntä ei kuulemma jaksa lähteä hakemaan minulle karkkia, (outo mies kun ei enään suihkun jälkeen halua pukea päälleen ja lähteä ostamaan namuja).

No mie ratkaisen ongelman, teen kinuskia, teen vielä ohjeella jolla EI VOI EPÄONNISTUA... ja arvaatte varmaan, kinuski epäonnistui. En malttanut keittää tarpeeksi ja se ei kovettunut semmoiseksi karkkimaiseksi vaan vielä nyt yön ylikin jääkaapissa oltuaan on vielä semmoista lusikoitavaa. %#%¤%¤%¤%#%# ja muutama painokelvoton sana lisää.

No mutta ilta päättyi kuitenkin onnellisesti kun isäntä jonkin aikaa katseli touhuani,  kun kaivelin pakastinta että EIKÖ SIELLÄ IHAN OIKEASTI OLE EDES JÄÄTELÖÄ, hän laittoi sitten kuitenkin ne vaatteet päälleen ja kävi Siwassa hakemassa Siwasäkin (karkkipussin). Tosin miestä saattoi hieman "harmittaa" kun istuin sohvalla ja neljännen tai viidennen karkin jälkeen mulle tuli makea tyrkky, EI ENÄÄN KARKKIA MINULLE!!!!