lääh ja puuh! Viikko on jo torstai illassa.  ou jee!  Kaikenlaista on mahtunut viikkoon. Niin mukavia juttuja kuin epäonnisia ja vähemmn mukavia juttuja. Mutta jos vaikka järjestyksessä liikkeelle. 

Maanantaina iltasella kun pääsin töistä kiiruhdettiin ulkoilemaan. Suuntana oli meidän vaki retkeily paikka eli Inkeroisten ladun kota. Mukana ol eväiden lisäksi naapuruston perhe lapsineen... aika paljon lähti taas ääntä ... eli ei nähty karhuja eikä muitakaan villi eläimiä. Pari kurkea nähtiin mutta nekin lensi kiiruusti pois päin... mistäköhän johtunee .

Tiistai meni minulla taas töiden merkeissä. Iltapäivällä kun tulin töistä kotiin oli muut jalkapallo treeneissä ja minä päätin tehdä taas huonon päätöksen.. jalat oli pitkän aikaan ollut ihan suht koht kunnossa joten minä päätin kokeilla miten ne kestää juoksemista ja.... no tulos oli että "Ei niin oikein hyvin.." Lenkin jälkeen olisin kaipaillut kainalosauvoja.... mutta nytpä taas tietää vähäksi aikaa että ei sovi lenkkeillä, hyppyaskeleet ja yhdelle jalalle varaaminen on ei ei puuhaa... Lenkin jälkeen heitin pari nappia naamaan ja kun tytöt kotiutui futiksesta lähdettin sitten kaikesta huolimatta uimaan...helpompi lillua altaassa kuin yrittää seistä kotona.

Keskiviikkona töihin taas. Minikääpiöllä oli kerho ja isoilla koulu. Iltapäivällä mies vei likat futis treeneihin ja tuli hakemaan minut töistä. Vettä satoi kaatamalla ja kun päästiin futiskentälle oli siellä aika reppanan näköistä porukkaa. MInikääpiöllä oli siis ensin treenit ja hän siellä kyllä potki palloa sydämen kyllyydestä litimärästä olemuksesta huolimatta mutta heti näin että vanhimmalla on jotain pielessä.... tyttö oli ihan reppana ja naapurikin sanoi että tyttö ei ole oikein oma itsensä.. hiljainen ja vetäytyvä vaan. Katselin tytön märkää olemusta ja patistin vanhinman autoon, treenit sai jäädä väliin. Samassa tyttö alkoi valittaa päätään ja oli kalpea. Kun minikääpiön treenit loppui tehtiin päätös että mies vie minut, vanhimman ja minikääpiön kotiin kuivumaan ja keskimmäinen jääköön treeneihin, hän kun tuntui olevan täynnä intoa märistä vaatteista huolimatta.
keskimmäinen jäi treeneihin ja me muut mentiin kotiin. MIes tuli käymään sisällä ja sammuti siksi aikaa auton ja kun hän ajatteli lähteä hakemaan keskimmäistä pois treeneistä ei auto enään lähtenytkään käyntiin.  Nyt se sitten hajosi lopullisesti. IHanien naapurien ansioista saatiin kuitenkin keskimmäinen kotiin treeneistä. Naapuri lainasi autoa ja mies kipaisi tytön kotiin. Loppu ilta meni sitten keskimmäistä saunassa sulatellen, ,oli meinaan aika jäässä kun oli treeneissä kastunut ihan litimäräksi ja vanhinta hoivaillen. Vanhin oli tosi reppana, päätä särki ja tuskainen tyttönen. Minikääpiökin taisi tajuta että nyt on siskot reppanoita eikä tapansa mukaan ollenkaan ärsyttänyt heitä vaan auttoi pikku jutuissa ja pötkötteli vieressä. 
Mies yritti rassata autoa koko illan mutta eihän se siitä ihme korjaantumista suorittanut.  Yö meni hieman ahdistunein oloin. MInä ressasin tämän päiväistä koks käyntiä,  auton hajoamista, jne. Vanhin oli tuskissaan päänsä kanssa. Aamulla oli siis hieman väsy tunnelma. 

Tänään vanhin piti vapaa päivän koulusta. Vaikka kuumetta ei ollut niin silti hän oli vässykkä, väsynyt ja kipuinen, ajateltiin miehen kanssa että parempi huilia yksi päivä. Keskimmäinen lähti kouluun, heillä oli yleisurheilu kisat.  Minä lähdin töihin ja vanhin ja miehen ja minikääpiön hoiviin.  
Aamulla taas kiittelin hiljaa mielessäni luojaa siitä että olen saanut vierelleni niinkin ihanan ihmisen kuin mieheni.  Olin nähkääs aika kauhuissani tulevasta lääkäristä, auton rikkoutuminen ja sen aiheuttama ylimääräinen rahan meno sekä vanhimman kipeys ahdisti. Alkoi tuntua siltä että olisi tehnyt mieli vetää peitto pään yli ja kieltäytyä tekemästä yhtään mitään. Mies taas pysyi tyynen rauhallisena ja ei antanut minun vaipua sinne peiton alle. MItä enemmän minä ahdistun ja pelkään etten pysty mennä sinne sairaalaan niin  sitä enemmän mies jaksoi tsempata.
 MInä muuten menin kuin meninkin sinne sairaalaan, siitäkin huolimatta että pelotti ja ahdisti. ja Koko sen ajan kun minä istuin sairaalanodotus tilassa paperipussiin hengittäen jaksoi mies höpöttää puhelimeen ja pitää minut järjissäni.  Kun kuuntelee tarkkasävyistä selostusta  puhelimessa Lidl:n lihapiirakan paremmuutta verrattuna  muihin vastaaviin ei vaan voi hajota kappaleiksi, eikä vaan voi karata paikalta ei vaikka kuinka pelottaisi. Vaikka sormia tuntuu pistelevän ja vatsan sisältö kääntyilee ympäri niin kun keskittyy siihen mitä kuulee puhelimessa niin pystyy tsemppaamaan, tietää että siellä toisessa päässä luuria on joku joka ihan oikeasti välittää niin paljon että keksii puhetta siitä lihapiirakasta vaikka tunti tolkulla koska tietää että se helpottaa... arkisista asioista puhuminen.  Olen etuoikeutettu että minulla on vierelläni noin ihana ihminen. 

Itse tutkimus oli helppo, ikävän tuntuinen mutta kestettävissä oleva ja siitä selvisi että vika ei ainakaan ole hermoissa... siis hermoradoissa, eli sähkö meni sinne minne pitikin ja jalat sätki hienosti . 

Tänään lääkärin jälkeen menin takaisin töihin ja töiden jälkeen lähdettiin käymään mummia ja pappaa morjestamassa. Haettiin  anjalasta auto lainaan ja palautettiin vaarin lain auto vaarille. Kotiin ehdittiin kahdeksan maissa  eli taas oli täysi päivä takana. Lapset kävi nukkumaan ja itsekkin taidan kohta siirtyä unimattia huutelemaan.   HUomenna olisi jo perjantai... ihanaa, työpäivän kun selviän niin sen jälkeen aion nostaa jalat ylös ja olla tekemättä mitään ainakin vähän aikaa.... Viikonlopulle on kaikenlaista puuhaa luvassa mutta niistä lisää myöhemmin.

Nyt kauniita unia kaikille!