HUh huh mikä työpäivä eilen. Yhdeltä olin jo lähes itkua vaille. Kahdelta ehdin hörpätä kupin kahvia ja leivän kahviosta ahmaista ja neljältä kun alkoi hieman hellittää tuntui että päänsärky tekee tuloaan, niskat jumissa ja mieli palasina...HUrjasti hommia joista minulla oli vähän tietoa ja tietämättömyys tekee koko homman jotenkin epävarmaksi ja minä kun olen luonteltani stressaaja niin asiat joita en jotenkin sisäistä jää vaivaamaan.... Ei mikään paras päivä mutta selvittiinpä siitäkin. Illalla töistä suoraan menin kaverin kanssa urheilukoulun vetäjille arkoitettuun palveriin... sielläkin tuntui että kestää ja kestää. Viimein sitten kuitenkin päästiin lähtemän kotiin.

KOtona odotti onneksi hymyilevät lapset. He olivat käyneet isänsä ja serkkujensa kanssa uimassa ja hauskaa oli ilmeisesti ollut. Hetkisen ehdin kuunnella tyttöjen iloista pulputusta ja sitten olikin jo nukkumaan meno aika. Siinä vaiheessa kun tytöt kävi nukkumaan oli oma olokin voimaton. Kävin suhkussa ja jo ennen  ysiä olin itsekkin sängyssä. Ei vaan jaksanut mitään, ei syödä , eikä lukea, ei mitään. Hetken tuijottelin kattoon ja jossakin vaiheessa uni korjasi.  jossain yhdentoista maissa tuli huono olo, tuntui että henki ei kulje, sydän hakkaa miten sattuu ja päässä kohisee. Yritin huudella miehelle olohuoneeseen että tulee vahtimaan että en kuole mutta koska hän ei ilmeisesti avun pyyntöäni kuullut tyydyin hengittelemään ja hokemaan että kyllä tämä tästä ohi menee, ennenkin olen selvinnyt hengissä ja niin selviän nytkin. Ja niin selvisinkin. JOssakin vaiheessa pulssi tasaantui ja hengitys alkoi tuntua helpommalta. Olo ei tosin kauheasti muuten kohentunut, janotti mutta en vaan saanut itseäni ylös sängystä, heikotti mutta ruoka siihen aikaan alku yöstä oli viimeinen mitä jaksoi ajatella. Päätin painaa pään takaisin tyynyyn puristaa silmät kiinni ja pakottaa itseni nukkumaan. ja siinä onnistuinkin. SEuraavan kerran heräsin vasta viideltä kun kuulin etä minikääpiö kävi vessassa ja siitäkin vielä sitten hetkiseksi simahdin. Äsken kun heräsin olo tuntui jo paljon paremmalta. 

Tänään on kauan kaivattu vapaapäivä. Tai niinhän nämä tietty menee että minä kun olen vapaalla on mies sitten iltavuorossa mutta pääasia kuitenkin että ehdin lasten kanssa puuhailla. Ajatuksena olisi iltapäivällä kun isot kotiutuu koulusta mennä uimaan. Itasella isoilla tytöillä on tyttökerho johon he halauvat vältämättä mennä. Samaan aikaan tyttökerhon kanssa on minun zumba ja mummo lupasi tulla ennen agilityään katsomaan minikääpiötä zumban ajaksi. Nyt aamun ajatelin käyttää ihan ulkoiluun ja koti hommiin. Vanhin menee vasta kymmeneksi joten hän pääsee osallistumaan aamu ulkoiluun minun ja minikääpiön kanssa. Keskimmäinen menee kuluttamaan koulunpenkkejä jo kahdeksaksi mutta pääsee taas sitten jo kahdeltatoista joten hänen kanssa ulkoiltakoot sitten päivällä. Mukava päivä siis toivottavasti tulossa, tai no jos yrittää eilistä paremmaksi niin ei paljon tarvita 

Nyt aamupalan askarteluun lapsille ja itselleni kupponen jos toinenkin kahvia...aah tuota jumalten juomaa!