Kyllä se vaan niin on että vaikka välillä luuli että ikävä Emma koiraa kohtaa helpottaa niin ei se välttämättä aina ihan niin sitten ollutkaan. Vanhin ja vaaveli ei enään paljoakaan puhu Emma koirasta. Keskimmäinen puhuu joka päivä. Enään puheeseen ei sisälly itkua tai surua mutta joka ikinen päivä jokin asia mihin liittyy Emma koira tulee puheissa vieläkin esiin. Tänään tyttö mietti että  "milloin on tarpeeksi kesä että voidaan viedä Emman haudalle kukkia".   Itseltäkin on jo pahin ikävä taittunut ja lapsen kysymyksiin jaksaa ja pystyy jo vastailemaan ilman suurempaa näkyvä ahdistusta mutta kyllä se vaan niin on että ei minua ole tarkoitettu vain yhden koiran emännäksi. Ikävä on kova ja jollakin tavalla vieläkin on järkytys kun aamulla vastassa onkin enään vain yksi koira.  

Koiranpentu kuume nostaa päätään mutta toisaalta sydämessä on kuitenkin ajatus että "olisiko koiranpentu vain Emman korvike???" Hani on nykyään todella pirteä ja sen kanssa voi ja pystyy lenkkkeillä aivan eritavalla kuin mitä ehkäpä vuoteen on pystynyt (Emma oli aina jarruna mukana). Kun mummo tulee aapon kanssa kylään Hani piristyy vielä lisää. OIkein silminnähden koira virkistyy koirakaverista.... Niinhä nuo koirat taitaa lauma eläimiä olla. Joskus Hani saattaa jopa leikkiä Aapon kanssa (se nyt on kyllä harvinaista mutta uimaleikeissä kepeistä jaksetaan vielä äristä).

Itseäni kovasti kiinnostaisi ajatus koirasta jonka kanssa voisi alkaa harrastamaan jotakin. Mummon agilityjä seuranneena voin todeta että se näyttää hauskalta. Tosin en minä mitenkään tosissani... sillai mukavana harrastuksena vaan. Tokoakin olisi kiva kokeilla... tuntuu että nyt olisi koirille vaikka mitä harrastuksia...  Lapsetkin alkaa jo pikku hiljaa olla sillä tavalla isoja että äiti voisi hyvinkin "uhrata" aikaansa kerran viikossa omaan harrastukseen...   Mutta nyt koirahaavekupla POKS ja muihin aiheisiin...

Tänään aamu on alkanut sateisena ja viileänä. Kun vanhin lähti eskariin jouduttiin oikein etsimällä etsiä ulkovaatteita pitkän lämpöisen kauden jälkeen. Löydettiin kuitenkin vaatteet ja saatettiin vanhin eskariin. Mies oli jossakin palverissa ja me jäätiin vaavelin ja keskimmäisen kanssa leikkikentälle. Huonohkosta ilmasta huolimatta leiksalla oli porukkaa kuin pipoa... eli kaveria löytyi kyllä jokaisesta ikäluokasta. Leiksailun jälkeen tultiin sisään ja vaaveli ilmoitti että väsyttää. Laitoin tytöille ruokaa ja sen jälkeen puoli leikilläni kysyi haluaako vaaveli nukkumaan ja tyttö halusi... nyt hän on nukkunut jo reilun tunnin eikä normaali päiväuni aika ole edes alkanut... nyt peukut vaan pystyy ettei ole kipeäksi tulossa...

Äsken keskimmäinen lähti kerhoilemaan ja iltapäivällä kun hän sieltä kotiutuu olisi tarkoitus taas lähteä uimahalliin hyppytunnille (jos vaaveli ei nyt tule kipeäksi). Ensi viikolla uimahallissa aukeaakin jo ulkoaltaat ja siellä saa hyppiä aina... eli viimeinen hyppytunti tänään sisätiloissa.  

Uimahallissa käynti on nyt hieman hiipunut (ollaan käyty enään vain parikertaa viikossa) kun uimaliput loppuivat. Jotenkin rahalla on niin muka vaikea hoitaa tuota uima asiaa...nyt on kuitenkin ostettu lisää lippuja joten eiköhän me taas aleta useammin käymään. Niin ja isot tytöthän sain ilmoitettua uimakoulun jatkoryhmään joka alkaa 7.6 ja kestää kaksi viikkoa... eli se kaksi viikkoa nyt sitten ainakin isot uivat joka päivä ja eiköhän mekin vaavelin kanssa tapeta aikaa siellä uimahallin puolella ainakin useimpina päivinä.

Nyt pitää mennä tarkistamaan vaavelin nukkumista... kun ei sieltä ole tosiaan kuulunut pihaustakaan pitkiin aikoihin, joko hän nukkuu vielä tai sitten hän käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tuhoaa isojen tyttöjen meikkejä/tusseja/tarroja tai muita heidän rakkaita juttujaan...