Olo on taas niin väsynyt että itkuksihan se taas meni ja siis nyt puhutaan ihan siitä vaan että olen väsynyt ajatusteni kanssa ja kaiken selvittelyn kanssa. Kukaan ei anna suoria vastauksia ja joku asia pitää selvittää tuolta ja toinen täältä, mutta sitähän se on noiden virastojen kanssa aina.....HUOH!!!

Eilen oli töissä pitkästä aikaa rapsakka päivä. Tuollaisista päivistä minä itse asiassa tykkään että saa koko ajan tehdä jotain , aika kuluu nopsaan ja muutenkin kun tekee koko ajan jotain ei ehdi ajatella liikoja. Työpäivä meni siis sukkelaa ja iltasella lähdin hakemaan lisävoimaa lapsista. Ja täytyy sanoa että taas kerran jumppaohjaajan homma pelasti minut varmasti suuremmalta hermoromahdukselta. Ne lapset, kaikki 26 jotka eilen jumpalla oli ovat niin ihania ja energiaa antavia että voi pojat sentään. Omista tytöistä tällä kertaa jumppaamassa oli kaikki ja kaikki tykkäsi kovin. Minikääpiökin siis tykkäsi vaikka viime kerran kun  jumpassa oli  kiljui suoraa huutoa niin nyt oli tyttö mukana kaikessa ja AIVAN INTOA TÄYNNÄ.  

Itselleni tuo taas kerran lasten kanssa vietty aika sai minut enemmän vakuuttuneeksi siitä (joka on varmaan muille siis kavereilleni  jo ihan itsestään selvyys) että jossakin vaiheessa elämääni, siis joskus ennen eläke ikää,  haluan työskennellä lasten tai nuorten kanssa. Harmittaa vietävästi ettei silloin aikoinaan lukio aikana tullut opiskeltua itselleen ylioppilaspaperin lisäksi lähihoitaja papereita se kun olisi tuonut lisäopintoja siihen aikaan vain vuoden verran.  No mutta olen tässä nyt useammasta suusta kuullut ettei se opiskelu ole myöhäistä vieläkään... eikä ikinä. Ne lastenhoitajan paperit (kai se on lähihoitaja) tai sosionomin (lastentarhan opettaja) kai tässä eniten houkuttaisi.  Eli sitten kun minä uskalla niin sitten sen teen (siis haen kouluun enhän minä sinne välttämättä edes pääse..)... siihen voi tosin kulua aikaa... Ehkä on perempi että tytöt hieman kasvaa ja kun saa lainoja hieman enemmän maksettua pois... ja muutenkin huomaan omaavani omantunnon joka kolkuttele ja huomauttelee pistäviä kommentteja ajatusteni väliin. Vaikka tärkeät ihmiset minulle kuinka tsemppaa ja on kannustavia niin se olen minä itse kuitenkin olen se joka vielä "haraa vastaan" ja haluan yrittää olla kaikille mieliksi... ****kiltin tytön syndrooma....*** Mutta joskus sen teen mutta vielä ei kaiketi ole oikea aika...

Mutta se siitä. Nyt on nyt ja mennään näillä.  Tällä viikolla tosiaan minulla on tänäänkin töitä vaikka on keskiviikko. Ajattelin että koska on myynnin aloitus niin varmaan kiirettä pukkaa ja on kiva olla avuksi. Tämän pävän vapaan siirrän sitten toiseen ajankohtaan. Itseasiassa siirrän sen sinne hiihtolomalle eli viikolle 9 joka minulla piti olla lomaa mutta  kun kävi ilmi että lomapäivät ei siihen viikkoon riitäkkään, joku sekaannus jossakin vaiheessa ja kun itse en oikein tajunnut noita lomapäivien kertymisiä niin en osannut pitää huolta niistä) mutta nyt on sovittu että pidän ne lomapäivät mitä minulla on niin silloin ja loput sitten palkatonta kun ollaan sinne reissuunkin lähdössä.  Töistä kyllä ehdotti että voin pitää ensi kesän lomapäiviä jo etukäteen mutta mielummin nyt pidän muutaman päivän palkatonta ja sitten pysyn itsekartalla noiden lomien kanssa kun ne pidetään oikeina ajankohtia (minulla siis sotki noita lomapäiviä ne äitiyslomalla kertyneet lomat ja minun ajatuksia se että kun lomakausi ei katkea vuoden katkeamiseen vaan sinne maaliskuun loppuun... jne.. kauhean vaikeita kaikki nuo, kaikesta pitäisi tietää kaikki). Mutta siis täysi viikko tämä viikko ja toivon kovasti että päivät on samanlaisia kuin eilen eli kiireisiä koska silloin aika menee mukavasti.  Miehellä on yövuorot ja mummo joutui lähtemään Lappeenrantaan isomummoa hoitamaan täksi viikoksi mutta onneksi saatiin apua mummilta. Mummi on nyt sitten ollut eilen ja tulee täään ja huomenna vielä minikääpiötä hoitamaan muutamaksi tunniksi aamuisin kun mies nukkuu. Eli ihanaa että asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Yöllä taas mietin, valvoin ja pohdin,  tulin siihen tulokseen että asiat järjestyy jotenkin...  Aamulla katsoin itseäni peiliin ja sanoin itselleni että ASIAT JÄRJESTYY ja yleensä aina juuri niin kuin niiden on tarkoituskin. Tällä luottamuksella mennään..... Ja jonkinmoiseen ratkaisuunkin itse pääsin jos se vain muille kelpaa....