Tiistaina kun menin sinne labroihin niin pelotti ja jännitti kovasti mutta nyt minun täytyy sanoa että se EI OLLUT KAUHEA REISSU. Ja ne jotka minut tuntee niin tietää että jos minä sanon lääkäri/sairaalareissuista noin niin se tarkoittaa jo paljon.   JUttelin kolmen eri tädin kanssa ja KAIKKI oli mukavia, kukaan ei komennellut tai ollut tyly, ei vaikka minusta nyt ilmeisesti oli vaivaa hieman enemmän kuin normaali muutaman putkenverikokeen tarvitsevasta asiakkaasta. Menin meinaan sinne kanistereineni, oli siis ollut se virtsan keräily ja palautin sen vastaanottoon. Täti siinä oli oikein mukava ja vaikka joutui lähtemään tarkistamaan jonkun säilöntäaine asian jostakin niin silti hän sen teki hymy huulin eikä tiuskinut minulle siitä, näki etä täti tykkää työstään.  Kun keräily asia oli selvä tulosti hän minulle verikoelaput. TArralappuja oli 27 kappaletta ja minä hieman pelokkaasti kysyin että onko noi KAIKKI verikokeita mutta ei ollut. Kolme niistä oli sydänfilmilappuja ja osan pystyi yhdistellä että lopulta niitä verikoe putkiloita tarvitsi sitten 19 kappaletta.  Aika monta. Labran tädillä oli tekemistä kun hän niitä valmiiksi kasaili. Itsekkin jonkinlaista ihmetystä kokien katselin mielenkiinnolla kuinka jotkut näytteet tarvitsi pimeä purkin ja toinen jääastian. Veret saatiin kuitenkin imettyä ja oli mukava täti (joku opiskelija) myös siiinä labrassa. Verikokeiden jälkeen odottamaan sydänfilmiä ja se oli vaikein hetki. Eli pelkäsin että joudun odotella kauan ja siiinä välissä ehtii iskeä paniikki kuten tk:ssa minulla on käynyt. Yllätys olikin suuri kun pääsin sisään parin minuutin kuluttua ja en ehtinyt hermostua ollenkaan. JEE!!!! Ainoa hetkellinen ahdistus kävi siinä pöydällä maatessa mutta sekin oli laimea eikä saanut yli otetta. JEEEEEEE!!!! Mie selvisin... olen aika ylpeä itsestäni, ei ole meinaan ihan helppoa mennä tuonne KOKSiin ja vielä yksin. Mutta nyt siis selvisin ja täytyy sanoa että ikinä en ole siellä noin mukaviin ihmisiin törmännyt. Melkein tekisi mieli lähettää kukkapuska jokaikiselle heistä jonka kanssa jouduin tekemisiin. 

Tiistai muuten hurahti töissä ja iltasella käytiin uimassa,  hallissa siis oli aika viileä ilma.  Sillä välin kun minä pakersin töissä oli mies ja lapset kierrelleet kauppoja ja etsineet minikääpiölle nappiksia ja säärisuojia yms muuta jalkapallo kamaa. Hienosti olivat löytäneetkin ja minikääpiöstä tuli ihka uusien nappisten omistaja.  Shoppailun lisäksi isoilla tytöillä oli treenit ja sitten ei kai muuta ollut päivään mahtunutkaan. 

Eilen eli keskiviikkona minä lähdin aamulla töihin ja mies ja lapset olivat menneet pelailemaan futista kaverin ja hänen pojan kanssa. OLivat tykänneet kovasti kaikki.  Iltapäivällä kun minä pääsin töistä oli mies vienyt minikääpiön prinsessafutikseen ja kun hän haki minut kiidettiin sitten tuhatta ja sataa takaisin katsomaan himppuseksi ajaksi treenejä ja sitten lähdetiin kohti Arto Tlsa areenaa. Siellä oli kooteeepee -HIFK jalispeli ja ennen sitä kaikki nappuloiden joukkueet marssi kentälle peliasuissaan. En tiedä jännittikö tyttöjä vai itiä enemmän. Mutta hienosti meni. Esittelyn jälkeeen katseltiin peli vielä ja se oli yllättävän mukavaa vaikken mitän jalkapallosta ymmärrkkään. Isot tytöt seurasi pelin joukkueensa kanssa ja minikääpiö sitten minun ja miehen sekä muutaman muun prinsessafutarin kanssa.  Minikääpiö taisi tosin peliä enemmän kiinnostua kiipeilystä, leikkimisestä ja makkaran syönnistä mutta pääasia että kaikki viihtyi.

Muutama kuva tapahtumasta.

Äidin jalkapallo huligaani:

Siellä vaaleanpunaisissa paidoissaan näkyy prinsesafutarit:

Ja siellä punaisissa paidoissa marssii isommat tytöt:

Makkara maistui niin minikääpiölle kuin joukkuekaverillekin: 

Tänään on sitten torstai. VIimeinen työpäivä ennen lomaa...JEEEEEEEE!!!!!!  Mies ja lapset lähtee tänään veljeni, hänen lapsien ja mummon kanssa merelle saareen. IHanan ilman he ainakin reissullensa saivat.  HUomenna mennään päiväseltään mökille ja lauantaina risteilylle koko perheen voimin. Ihana startti lomalle! 

Nyt Ihanaa aurinkoista päivää joka ikiselle iikalle, nauttikaa kesästä!