Emma jaksoi jo juoda ja syödä, se lienee hyvä merkki. Tosin sen jälkeen kävi taas nukkumaan mutta on jotenkin nyt paremman oloinen kuin pari tuntia sitten. Aamulla soitan eläinlääkäriin ja käydään näytillä, mutta niin kuin jo aiemmin sanoin mitään suurta ja kivuliasta en halua että Emma enään kokee, no huomenna ollaan taas viisaampia.

Vanhimman "mahakipu" loppui ulkona kun naapuri tuli leikkimään, eli ihan selvästi oli tämmöistä tunneperäistä kipua. Kun laitoin tyttöjä nukkumaan niin vanhin sanoi että:  "Huomenna etsitään sitten valokuvat Emmasta tänne meidän sänkyyn ettei meillä olisi niin ikävä!" Keskimmäinen taas totesi että :" Toivotaan että Emma ei vielä huomennakaan mene taivaaseen."       Toivotaan toivotaan.....

Niin ja joku kommentissa kyseli Emman ikää, hän on 11 v (tai paria kuukautta vajaa mutta kuitenkin).  Emma rakastaa uimista ja nakkeja, Emma on laiska hihnassa käveliä mutta vapaana tykkää jahdata lintuja, Emma on "solmuun väännettävä" sylikoira, Emma ei tekisi pahaa kärpäsellekkään, Emma on Hani-koiran "sisko", Emma on kahden  pennun äitin, Emma on meidän rakas koiramme ja se ei siitä muutu.     11 vuotta ihan onnellista koiran elämää... toivottavasti vielä hieman kauemmin...... Edes hieman...