Nyt on sitten kouluvuosi tyttösillä takana. Todistukset saatu ja heillä on LOMA. Ovat sen kyllä ansainneet.

Lauantaina kun isojen tyttöjen todistusten jako oli ollut tulimme kotiin ja pakkasimme uikkarit mukaan ja suuntasimme ensin Haminaan viemään Tessan mummolle ja siitä sitten kohti Vantaata ja Flamingoa. Alunperin suunnitelmissa oli mennä Tykkimäkeen mutta koska taivaalta tuli vettä ja ilma oli kaikkea muuta kuin keäinen päätettiin pysytellä sisätiloissa ja mikäs sen mukavampaa noiden pikku kalojeni kanssa kuin uiminen.  Matkalla käytiin syömässä ja kylpylässä lilluttiin lähes se neljä tuntia joka on maksimi aika siellä. Porukkaa oli aika paljon mutta hyvin mahduttiin sekaan.  Tarkoituksenamme oli mennä moikkaamaan tyttöjen serkkuja kun kylpylästä poistumme mutta siellä oltiin sairaita joten käytiinkin sitten vaan Jumbossa syömässä ja sitten kotiin. Oli oikein mukava reissu, kyllä se vaan on niin että perhe on parasta mitä voi olla .

Vaikka kylpyläreissu oli aivan ihana tuli matkalta ikävä vaiva. MInun jalat meinaan sanoivat työsopimuksen lähes irti. Koko paluu matkan jalkoja särki niin että itku meinasi tulla särkylääkkeistä huolimatta.  Ärtsyä! Kipu jatkui vielä sunnuntainakin niin että käveleminen oli tosi vaikeaa mutta selvittiin kuitenkin, nyt jalat tuntuu hieman paremmilta.. Ei tässä tanssiksi laiteta vieläkään mutta pystyy jo kävelemään melkein  irvistelemättä. Ja  se on kuulkaa jo aika loistavaa eilisen jälkeen. 

Eilen oli sunnuntai ja aamulla haettiin Tessa kotiin mummon hoivista sekä sen lisäksi Mummi ja Pappa kävi vierailulla. Minikääpiö oli odottanut sunnuntaita jo viikko kaupalla kuin kuuta nousevaa, olihan sunnuntaina hänen kaverinsa, Wandan, synttärit. Öitä oli laskettu jo kauan ja sunnuntaina sitten oli tyttö onnesta soikeena kun ystävänsä luokse pääsi juhlimaan ja pitkästä aikaa muutenkin leikkimään. Minikääpiö pukeutui Dinosaurukseksi mutta ei halunnut että hänestä otetaan kuvaa joten ikäväkseni minulla ei nyt ole sellaista tähän laittaa. Sanotaan kuitenkin että vihreä naamainen juhlija lähti synttärijuhliin.   Kun minikääpiön juhlat loppui haimme hänet kotiin ja hörpättiin mekin kupposet kahvia juhlakalun kunniaksi. Onnea Wanda 4 v  .  Ihana iso pimu on hänestä tullut . Synttärisankarin lisäksi pääsin pitkästä aikaan seurustelemaan päivänsankarin pikkuveljen kanssa, voi luoja hän on kasvanut, oikea sydänten murskaaja hurmuri on hänestä tullut. Semmoisia hangon keksi hymyjä että voi aaaw, sydän sulaa , semmoisia ne vauvat ovat.  

Mutta siis eilinen kahvin tarve tukahdetuttiin kaverin luona kahvittelemalla joten iltasella ei kotona sitten tarvinnut enään kahveja keitellä. Haettiin vain isoille tytöille kaupasta herkkuja leiriä varten ja olla möllötettiin. Mies kävi juoksemassa Tessan ja keskimmäisen kanssa reilun 10 km:n  lenkin (keskimmäinen siis polki pyörällä). Sillä välin vanhin leikki minikääpiön kanssa ja samalla mietittiin mitä sinne leirille pakattaisiin mukaan.  Kun mies sitten kotiutui lenkiltä olikin kello jo yhdeksän ja mies lähti kiireellä töihin yöksi ja lapset siitä sitten pesujen jälkeen nukkumaan. Itse tuijottelin telkkarin ja lätisin joutavia tekstiviesteillä vanhan ystävän kanssa, Ihanaa kun oli joku pitkästä aikaa jonka kanssa höpötellä ja nauraa ja muistella tarinoita takavuosilta (hieman ehkä alkaa tuntemaan itseän vanhaksi kun muistelee vanhoja ) samalla tuli tehtyä hieman jo kesäsuunnitelmia, kunhan vaan loppuviikosta säät suosisi . 

 Tänään on isoilla tytöillä siis jännät paikat kun lähtevät leirille ihan ekaa kerta elämässään.  Aika jännittyneitähän nuo ovat. Toisaalta molemmat palaa halusta lähteä mutta etenkin vanhin on hieman peloissaan kun hänellä ei semmoista "omaa kaveria" ole sinne mukaan lähdössä. Keskimmäinen toki lähtee ja samaan huoneeseen heidät laitetaan mutta esim luokkakavereita ei leirille ole vanhimmalta lähdössä.  Keskimmäisen luokalta on menossa pari tuttua joten eiköhän nuo porukalla leiki. Mukaan tytöille on ostettu herkkuja ja saavat myös hieman rahaa jolla saavat ostaa kesäkioskilta sitten herkkuja. Saas nähdä millaisessa sokerihumalassa heidät keskiviikkona sieltä kotiin haetaan.  MInä niin toivon että heillä on siellä hauskaa. Itse kun en ikinä mikään leireilijä ihminen ole ollut niin en osaa edes kuvitella mitä hyö siellä tekevät mutta ainakin kaikki joilla on kokemusta tuollaisista leireistä on niistä pitäneet kovasti ja eihän sitä tiedä jos ei kokeile.  Itseäni ihmetyttää mitä kummaa minä teen täällä kaikki leiripäivät vain yhden lapsen kanssa.  mutta eiköhän me jotain keksitä. 

Mutta nyt siten pakkailemaan niitä loppuja leirikamppeita... Ihanaa kesäisen maanantain jatkoa kaikille tutuille!