Aamulla lähdetttiin ulos. Vettä ropisi tasaiseen tahtiin mutta olimme onneksi pukeutuneet sään tarvitsemalla tavalla. Kävelimme metsässä ja hypimme lätäköissä, koirat saivat juosta vapaana ja meillä oli kivaa. Tai no vaavelilla oli kivaa siihen asti kunnes hyppäsi liian syvään lätäkköön ja saappan varsi loppui kesken ja vesi pulppusi saappaaseen , onneksi oltiin jo suht lähellä kotia tässä vaiheeessa. Lenkin jälkeen kävin vaihtamassa vaavelille kuivat vaatteet ja mentiin vielä hetkeksi leikkikentälle. PIkku hiljaa ilma alkoi kuitenkin muuttua kylmemmäksi ja päätimme ttä lähdemme sisätiloihin koska myös isoilla tytöillä alkoi olla jo läpimärät vaatteet, sade ja kuravehkeistä huolimatta. Kun kävelimme kotii alkoi taivaalta sataa räntää. 

Sisällä tehtiin ruokaa ja leikitiin legoilla kunnes yht äkkiä joku (taisi olla keskimmäinen) huomasi katsoa ulos ja voih sitä riemua " ULKONA SATAA LUNTA"...... Ihana pieni lumikuuuro (siis ihan lunta ei mitään räntää). Kaikki lapset katselivat ikkunasta, vaavelikin osoitteli ihastuksissaan pihaa, "jäätä, jäätä...." hän hoki, ei taida osata vielä sanoa että lunta. Täytyy sanoa että itse oli ainakin yhtä innoissani kuin tytöt, lumen satamisen katselu on aina jotenkin terapeuttista ja rauhoittavaa. Nyt ikävä kyllä lumi on taas muuttunut rännäksi mutta olipa ihana ajatus että kohta maa on (toivottavsti) valkoinen, jouluihmisenä kuvittelin jo valkoisen joulun kauralyhteineen ja kynttilöineen...... Montakohan yötä on vielä jouluun??? 

No tässä muutama kuva meidän pihasta joka sai  hyvin pienen ja  hennon lumipeitteen (okei ehkä  kesti viisi minuuttia maassa mutta kuitenkin)

Leikkimökin musta huopakattokin oli muuttunut valkoiseksi...