MIstä sen tietää... mistä sen tietää että on hyvä ystävä.

Kun aikaa on vähän ja kiire tuntuu puskevan joka raosta... ystäville jää aikaa aina vain vähemmän ja vähemmän. Sanotaan että oikeat ystävät tuntee siitä että vaikka kuinka olisi aikaa tapaamisten välissä juttu jatkuu kuin se ei olisi ikinä tauonnutkaan. Onkohan se nyt varmasti niin. Kun ystävän kanssa ehtii vaihtaa pikaiset kuulumiset facebookissa tai juoda pikaisen kupposen kahvia niin riittääkö se.  Illalla silmät tuntuu painuvan kiinni vaikka olisi miljoona asiaa vielä kerrottavana, miljoona asiaa vielä kuunneltavana..... tuntuu että ystävänä olen puolikas.... Haluaisin olla niin paljon enemmän mutta ei ehdi.. taas se kiire, taas se kiire tunkee joka välistä.   MIKÄÄN EI OLE NIIN KAUHEAA kun tietää että toisella on paha olo ja vaikka kuinka haluaisin tyhjentää oman päivän ja ottaa toisen surusta edes puolet pois niin on vaan todettava että "kyllä se siitä... ja nyt on taas mentävä.."   Mikään ei ole niin kauheaa kun näkee että toisella on suuri ilo ja itse ehtii vaan todeta että "hyvä hyvä.... kiva että kaikki on hyvin taas.... ja taas on mentävä"

Olen siinä onnelisessa asemassa että minulla on hyviä ystäviä kertynyt jonkin verran... niitä ei ole paljon mutta muutamia... niitä on sen verran että aina jollakin on aikaa auttaa minua kun minä sitä tarvitsen.... mutta onko se oikein että silloin kun joku minulta apua tarvitsee en ehdi... Ehdin ehkä halata ja paijata ja sanoa että kaikki on hyvin mutta en ehdi jutella kunnolla. Tai sitten ehdin jutella facessa ja kuunnella mutta jos toinen tarvitsee halia niin silloin olen kaukana....  ystävänä oloni on riittämätön....

Mutta nyt niille jotka minut ystäväksi tunnistaa ja tunnustaa.... Olette tärkeitä joka ikinen, ilman suuria sanoakin toivon teidän tietävän että ilman teitä en olisi monestakaan kuopasta noussut, ilman teitä olisi moni asia ollut liian pelottavia minulle ja moni asia olisi jäänyt kokematta. Ilman suuria sanoja haluan teille sanoa että rakastan teitä joka ikistä, joka ainoa "pöhkömäinen" facekeskusteu on ollut minulle tärkeä, joka ikinen halaus on tullut tarpeeseen ja joka ikinen kikatuskohtaus on ollut parantava. Ilman suuria sanoja sanon teille että vaikka minä kiireen keskellä en edes ehdi muuta kuin paijata tai en ehdin muuta kuin sanoa että "kyllä se siitä" niin sydämessäni haluaisin raivata kalenterin tyhjäksi ja jäädä kuuntelemaan mitä teillä on OIKEASTI sanottavaa... sen tekisin siksi että tiedän että silloin kun minä sitä tarvitsen te olette olemassa minulle ja minua varten.

KIITOS RAKKAAT!