perjantai, 8. syyskuu 2017

Elämää Kolossa!

Lapset <3
Lapset näkee sadepilven kultareunuksen silloinkin kun aikuiset voivottelee alkavaa sadetta.

Eilen oli lasten eka  yö "kolossa" eli äitin luona. Itseä jännitti ja aamu oli mennyt palakurkussa kun olin mielessäni jättänyt hyvästejä vanhalle kodille. Sille joka oli yhdessä koko perheenä  rakkaudella rempattu. Ainoan kodin jossa nuorimmaiseni on edes asunut sille joka oli ollut minunkin SE KOTI viimeiset 12 vuotta. Sille keltaiselle tönölle jota minä niin kovin rakastin ja rakastan edelleen. Onneksi lasten isä jäi siihen niin maailmassa on sentään jotain pysyvää. 

Eilen aamulla viimeisiä tavaroita pakatessani  valutin useamman kyyneleen... Katselin villiintynyttä omenapuuta, lasten leikkimökkiä ja pihaa.... Kyyneleitä ehkä ikävästä, ehkä haikeudesta ehkä niistä kaikista ihanista muistoista. Jokainen kyynel sisälsi muiston, rakkaan muiston. Pelkäsin tuota "viimeistä lähtöä" Pelkäsin että silloin muistaisin vain kaikki vaikeudet ja viiltävät sanat, pelkäsin että muistaisin vain haavoitetun mielen ja tuskan, pelkäsin että lähtiessäni ei mieleeni tule mitään hyvää mutta kävikin päin vastoin. Mieleeni tulvi juurikin ne hyvät jutut, kaikki se rakkaus ja lämpö mikä talossa asui lämmitti kovin. Rakkaus asuu siellä edelleen. Se ei ole enää minun koti mutta täynnä rakkautta silti. Siellä asuu puolet ajastaan minun lapset ja heidän isä, minulle tärkeät ihmiset, minulle tärkeässä talossa. Rakkaus ei katoa se vaan muuttaa muotoaan.   Hiljaa kyyneleet silmissä suljin oven takanani.... Rakkaita muistoja joita aion sisällä vaalia, tuossa talossa minulla oli paljon hyviä hetkiä ja niitä ei minulta kukaan voi pois viedä vaikka matka jatkuukin eteenpäin.

 

Eilen oli tosiaan eka yö kolossa. Itseäni pelotti ja jännitti. Omien unien lisäksi jännitti lasten suhtautuminen... "Kolo" ei ole ihan vielä kunnolla valmis. Jotain juttuja puuttuu sieltä ja toinen täältä... Telkkari on mutta esim netflixistä saa vain haaveilla. Sängyt on jokaisella mutta mattoja puuttuu sieltä täältä.  Itseäni jännitti mutta lapset.. Miun rakkaat muruset otti tilan haltuun. Kuinka kotoisaa olikaan syödä iltapalaa siinä kaikkien höpötellessä. Voileipägrillillä ei ehkä gourmee ruokaa valmisteta mutta kaikille maistui. Kukaan ei valittanut puuttuvista jutuista vaan kaikille tuntui löytyvän juuri se mitä he tarvitsivatkin. Me oltiin kotona. Minun pieni perhe juuri siinä, sillä hetkellä kaikki oli hyvin. <3 

Ja niistä kultareunuksista.... Itse olen vähän karsastanut tuota kylppäriä suoraan 70-luvulta... Asenteeni.. " Kylpyamme.. siis oikeesti onx noita vielä olemassa.... " Kuvittelin jo itseni kampeamassa itseäni tuonne suihkuun ja tuskastelevan ihoon tarrautuvan kylpyverhon kanssa. Oma asenne ei kuitenkaan ole tarttunut lapsiin. Nuorimmainen oli jo koulussa hehkuttanut että vihdoin pääsee tänään "koloon" kylpyyn. Heti harkoista kotiin palattuaan tyttö valutti itselleen kylpyveden jonne lisäsi tujauksen kylpyvaahtoa, pakkasi ne tärkeimmät pet shopit mukaan ja siellä hän lillui. "Äiti... tää kylpyamme on parasta ikinä...Vähän kuin oma kylpylä!"   Mikään ei tunnu niin hyvälle kuin nähdä oma lapsi onnellisena. <3 Illan aikana myös teinit kävi kylvyssä ja itsekkin jouduin aamulla juoksulenkin jälkeen toteamaan että ei se kylpyamme suihku nyt mikään maailman loppu ole. Hyvin nousi vielä 36 v tätin jalka ammeen reunan yli eikä se suihkuverhokaan hyökännyt kimppuun.

 

iina%20kylpy.jpg

Kylpyhetki <3

keskiviikko, 6. syyskuu 2017

Onko elämää enää....

Onko enää elämää....

Lueskelin kyyneeleet silmissä vanhoja päivityksiä. Ja katselin kuvia. Rakkaita muistoja. 

Viimeisen päivityksen  jälkeen on tapahtunut niin paljon. Monta vuotta on mennyt....  Paljon hyvää mutta paljon myös niitä juttuja jotka saa kyyneleet silmiin ja kirkumaan hysteerisenä.

Ei ole enää ehjää perhettä..... Kädet puristuu nyrkkiin kuin huomaamatta ja kyyneleet kihoaa silmiin... Epäonnistuin siinä mitä pidin maailman tärkeimpänä.

Yksi perhe on nyt jakautunut.  Yhdestä "täydellisestä kodista"  On tullut kaksi hyvää kotia. Vuorotellen  Isä ja lapset sitten taas äiti ja lapset.
Tuntuu oudolta. Juuri luin hurjasti muistoja, katselin kuvia....  Kuinka se nyrkin kokoinen pala jämähtikin tuohon kurkun kohdalle ja silmiin kerääntyi roskia.... Suloisen haikeaa.

Takana on rankka vuosi tai puolitoista.... ehkä jopa kaksi vuotta... kukapa sitä kärryillä pysyy. Vuodet tuntuu vaan kiihdyttävän vauhtiaan.  Useamman vuoden aikana sitä on paahtanut kuin heikkopää. Keskittynyt menemään tukka putkella. Ruuhkavuodet.... Jonnekkin sinne vuosiin jäi paljon hyvää  jotenkin silti  sitä niissä vuosissa kadotti itsensä. Ja kun ei enään löytänyt itseään niin ei sitä osannut enää etsiä sitä toistakaan.  Jonnekkin sinne me kadotimme toisemme. 

Voisin itkeä, kiljua ja huutaa.....Voisin kiukutella ja syyttää, voisin hautautua kivenkoloon ja vaipua tämän taakan alle...    Luoja tietää kuinka monta tyynyliinaa kasteltu kyynelin. Kuinka monta kertaa olenkaan niistänyt nenäni ystävän hupparin hihaan tässä viime aikoina.  Voisin romahtaa mutta sen sijaan yritän keskittyä siihen mikä on hyvää. Siihen mitä minulla vielä on. Ja siihen mikä ei ole kadonnut mihinkään.

Minulla on kaksi koiraa jotka liikuttaa minua luontoon enkä voi olla huomaamatta sen kauneutta, kaunista ja hiljaista rauhaa ja tilaa missä hengittää. Minulla on hyvä ex-mies joka on myös maailman paras isä lapsilleen. Hän  auttaa asiassa kuin asiassa olipa kyseessä lampun asennus tai Ikean reissun peräkärryn kanssa ajaminen. Minulla on kolme maailman rakkainta ja suuri sydämistä tytärtä joiden kasvamista saan seurata ja joille saan olla äiti.  Kaiken ikävän keskellä minulla on ystäviä jotka pitää kiinni ja rutistaa. Ystävä jolle soittaa vaikka keskellä yötä... juuri silloin kuin se kaikken pahin ahdistus viiltää sieltä syvimmästä kohdasta juuri yön pimeimpinä tunteina.

Kaiken tämän suuren surun ja  kaiken muutoksen keskellä minulla on kuitenkin niin paljon mistä olla kiitollinen. Kaiken keskellä minulla on usko tulevaan ja lapsenomainen luottamus siihen että asioilla on tarkoituksensa. Minulla on toivo paremmasta huomisesta ja varmuus siitä että jonain päivänä minä olen taas ehjä ja kun se tapahtuu niin voin taputtaa itseni selkään ja todeta " Sinä selvisit... selvisit ihan itse!" 

 

 

Tuntuupa hyvältä kirjoittaa taas.... ehkäpä jatkan taas tätä blogia... tai sitten en.

Päivä kerrallaan ilman paineita.

 

 

 

 

 

maanantai, 4. toukokuu 2015

Kuvia huhti ja toukokuulta

Tästä alkaa näköjään tulla tapa... siis tästä että ei ehdi, muista tai jaksa päivitellä blogia. Huhtikuu meni välähdyksessä ja toukukuutakin ollaan eletty jo useampi päivä. 

Kevät kuukausi meni töiden , harrastusten ja retkeilyn merkeissä.  Kun aurinko paistaa niin on helppo olla onnellinen. Meidän perhe <3 Välillä tekisi mieli rutistaa koko maailmaa ihan vaan siitä hyvästä että olen saanut rinnalleni näin ihanat ihmiset. 

Koska nyt ennen töihin menoa ei hurjasti ehdi teille kokemuksia avaamaan niin laitanpa muuutamia kuvia. 

Kuvia huhtikuisilta ja toukukuun alun  retkiltä ja puuhista:

 

Geokätkö hommia, RAKKAUS <3 !

uintia%20ja%20muuta17.jpguintia%20ja%20muuta7.jpguintia%20ja%20muuta%2020.jpguintia%20ja%20muuta%2019.jpguintia%20ja%20muuta%2018.jpguintia%20ja%20muuta%2016.jpguintia%20ja%20muuta%2014.jpg

Inkeroisten ladun Vappujuhlat Kodalla:

uintia%20ja%20muuta%2010.jpguintia%20ja%20muuta%209.jpguintia%20ja%20muuta%2011.jpg

Vanhin puuhommissa:

uintia%20ja%20muuta%2015.jpg

Vappupäivä on hyvä päivä heittää talviturkki. 

uintia%20ja%20muuta.jpguintia%20ja%20muuta1.jpguintia%20ja%20muuta6.jpguintia%20ja%20muuta2.jpguintia%20ja%20muuta%204.jpguintia%20ja%20muuta%205.jpg

Jalkapallo kuuluu päivään kuin päivään... meneillään veikkausliigaa KTP-VSP.

Myö voitettiin. :) 

IMG_20150503_172329.jpg

Aamujuoksut... Näisä maisemissa juoksu kulkee.. 

IMG_20150504_052511.jpg

perjantai, 3. huhtikuu 2015

Blogiton maaliskuu!

No nyt ei ole kyllä mitään tekosyitä.... ei yhden yhtäkään.... MAALISKUU vaan nyt jäi välistä. Ei voi sanoa että olisi ollut kiire tai semmoista vaan totuus vaan on että ei muistunut koko blogin päivitys mieleen.... se voi kertoa siis siitä että kaikki on ollut liian hyvin. :) 


Maaliskuu oli perusarkea, kouluineen, töineen ja harrastuksineen. hmmm.. näin jälkeen päin ajateltuna se meni ihan huomaamatta koko maaliskuu. Aurinko paistoi ja mieli oli hyvä. 

Likat oli ainakin kerran mummilla yökylässä ja keskimmäiselllä oli yökoulu. Vanhin luurasi kaverillaan ainakin yhden yön ja minikääpiölläkin oli ainakin kerran yökaveri täällä. ja yhden kerran käytiin miehen kanssa aikuisten riennoissa.... eix siinä oo jo erikoisuuksia kerrakseen.  Arki aamut ennen töitä oli maaliskuussa kuten aina muutenkin pyhitetty lenkkeilylle ja salille ja arki illat sitten lastenharrastuksille. Viikonloput sitten vedetään pitkää tikkua ja mahdutellaan kalenteriin kaikkien harrastukset, ihan sopuisasti ne on onneksi sinne mahtuneet.  

Maaliskuussa futiksessa ei tainut harkkojen lisäksi olla kuin yksi pelireissu ja sekin tuohon "lähikaupunkiin" eli Haminaan. Nyt taas kun kevät tästä etenee niin pelien määrä lisääntyy... huomenna olisi Helsingin reissu ja katselin että toukokuussa on pelejä niin että sormet ei riitä laskemaan... tietää taas mitä tekee ja mikäs siinä hauskaahan se on.

Jos maaliskuu muuten meni huomaamatta ohi niin viimeinen viikko oli kyllä ihan perseestä!!!!! Ja itse asiassa jatkuu vieläkin. 

Ja nyt kun alan marista tiedän että en sitä missään nimessä saisi tehdä koska me ei ihan oikeastaan olla ikinä kipeenä ja nyt vaan oli meidän vuoro MUTTA.....ihan mielellään oltais luovutettu meidän vuoro käyttämättä eteenpäin...  :P

eli meidän omapikku sairaskupla alkoi reilu viikko sitten kun mies sairastui flunssaan. Me tietty ajateltiin että nooooh pikku nuhaa kyllä se siitä.. ja ei me muut sairastuta...mutta eihän se niin sitten mennyt....

Pari eka päivää mies sai sairastaa yksin, sen jälkeen seuraan liittyi minikääpiö ja ihan puskista tipahdin itsekkin. En muista milloin olisin ensinnäkään ollut viimeksi kipeä mutta tapa miten sairastuin oli myös outo. Lauantaina kävin salilla ja jaksoin tosi hyvin, salin jälkeen vedin likoille futiksessa kuntopiiriin ja hypin ja loikin kuin pieni eläin ja olo oli ihan hyvä. Tultiin kotiin treeneistä ja kaksi tuntia sohvalla ja minä tärisin aivan horkassa ja kuin salaman iskusta olin kipeä kuin hitto. Joka ikinen lihas ja nivel tuntui siltä kuin joku yrittäisi jäätelökauhalla repiä lihasta irti luusta. Pään sisällä tuntui olevan kaivosmieslauma joka hakkasi pikku hakuilla aivoja palasiksi samalla kuin jostakin yhtäkkiä tullut alaskan ilmasto hyydytti lopunkin järjellisen ajatuksen....  Alku viikon myös isot likat jäi koulusta kotiin koska heillä oli hieman heikko olo.

Siinä se meidän monta päivää sitten menikin. erilaisissa asennoissa peiton alla koomassa, välillä sohvalla, candy crushia ja ostos tv:tä...jossain välissä viilipurkki tai makaroonia.... kyllä ne lapset niinkin hengissä pysyy, muuhun ei kenelläkään riittänyt energia.  Jossakin vaiheessa minikääpiö joka oli kuumeesta huolimatta ollut suht reipas tipahti täysin ja kun mittasin kuumeen niin lukemat huikenteli yli neljässäkymmenessä ja pieni ihminen sai sanottua että korvakin on kipeä. No ei kun lääkäriin ja saldona inhat tulehdukset molemmissa korvissa. Lääkekuuri päälle ja lisää lepoa.

Tässä on nyt reilu viikko mennyt ja tilanne on se että mies joka aloitti sairastamisen on jo kyennyt töihin. Vanhin on ok ja minikääpiökin on oma pirteä itsensä pienellä röhälisällä. Oma olo on huomattavasti parempi. Pystyssä pystyy jo olemaan ja ruuanlaittossakin onnistuu jo muut kuin viili ja nuudelit mutta ei tässä vielä liikuntaa harrasteta.... Rappuset aiheuttaa maitohapot jalkoihin samantien ja välillä istuessa tulee hurjia hikoilukohtauksia. Mutta selkeesti parempaan menossa. Ainut joka ei ole mitenkään kunnossa on keskimmäinen.  Tyttö oli eilen jo koulussa mutta kotiin tullessaan oli hiljainen ja kun mittasin kuumeen oli lukemat lähellä 39:sia ja tyttö oli kuuma kuin kekäle. Päänsärky oli kova ja tytön olo silminnähden huono. Ei muuta kuin lääkettä naamaan ja unten maille. Tytöltä jää nyt "tärkeä futisturnaus" väliin mutta tärkeämpää parantua nyt kunnolla.. pelaamaan ehtii kyllä myöhemminkin mutta ymmärrän tietty että tyttöä harmittaa. Nyt siis toivomme peukut ja varpaat pystyssä että tyttö tuosta paranee ja loputkin meistä saadaan itsemme taas "huippu" vireeseen jotta pääsee jatkamaan noita treenijuttuja..... on muuten tosi hallaa mielenterveydelle kun ei pääse juoksemaan tai salille.... järki sanoo että nyt pitää huilia itsensä terveeksi kunnolla jotta jaksaa taas ja ei tulisi jälkitauteja  mutta kovasti mieli jo halajaisi juoksemaan, hikoilemaan ja rääkkäämään lihaksia...kun sitä osaisi sitten aloittaa taas varovasti...  (mut enhän mie osa kuitenkaan...) 


Joops, mutta nyt hyvää pääsiäistä teille kaikille ihanuuksille, mie vielä hetkeksi oikasen tuohon sohvalle köhimään ja sitten yritän saada jotain aikaiseksi... PYSYKÄÄ TERVEINÄ!!!






sunnuntai, 1. maaliskuu 2015

ylläs

HIihtoloma viikko meni kuin siivillä ja sujui kuin tanssi. :) 

Kuvat kertokoon...

Matkalla: 

Huppujengi syömässä... juttujen taso kertoi väsytilasta Krooninen unipula. :) 

20150221_141228.jpg


Siskon kainaloon on kiva uuvahtaa

20150221_133738.jpg

Aamupalaa Tornion ABC:llä

20150221_081521.jpg

"vanhinkin nuortui leikkimään. 

20150221_090628.jpg

Ja muut leikki samalla innolla

20150221_090515.jpg20150221_090541.jpg


Perillä:

20150222_134231.jpg20150222_160853.jpg20150225_161248.jpg20150223_114342.jpg20150223_104925.jpg20150222_160856.jpg20150225_161303.jpg20150222_134231.jpg20150223_104919.jpg20150223_104925.jpg20150226_153002.jpg20150226_152941.jpg

IMG_20150225_160806.jpgIMG_20150225_160448.jpgIMG_20150223_122420.jpgIMG_20150223_151419.jpgIMG_20150221_162924.jpgIMG_20150221_171235.jpgIMG_20150222_115630.jpgIMG_20150222_184539.jpg20150226_141654.jpg20150226_141127.jpg20150226_141308.jpg20150226_141606.jpg20150226_141609.jpg20150226_123107.jpg20150226_123118.jpg20150226_121014.jpg20150226_120947.jpg

20150226_114821.jpg20150226_104942.jpg20150226_104544.jpg20150226_104524.jpg20150224_144322.jpg20150224_144340.jpg20150226_104427.jpg20150226_104517.jpg20150224_131550.jpg20150223_154343.jpg20150223_121342.jpg


Sanoisin että reissu hipoi täydellisen perheloman ylärimaa ja varmasti loikkasi aika hienosti ylikin. Ihana reissu, ihana perhe. <3 


Nyt vaan lomasta toipumista tämä vkonloppu. Huomenna alkaa arki taas. 

Ihania kevät päiviä kaikille...se on meinaan kevät nyt.. lenkit voi juosta tavislenkkareilla, pyörätiet on sulat ja asfaltti näkyy..... kevän merkkejä! :)